keskiviikkona, lokakuuta 29, 2008

Paula Näyhä, taas

[moodi satiiri off]

Koska itse asiasta Vasarahammer ja Lotta sanoivat jo oleellisen, Pikkupoika laittaa tähän vain muistiin demonisoinnista vastuullisen.

Helsingissä perussuomalaisten ääniharavaksi kiri avoimesti muukalaisvastaisena esiintynyt ehdokas.

Paula Näyhä, Yleisradion pääuutislähetys 28.10.2008
Tuosta Paulalle vähän mietittävää.
The more he [Pim Fortuyn] spoke out, the more journalists and politicians smeared him — an openly gay man and life-long liberal — as a right-wing extremist, a racist, a new Mussolini or Hitler.

Yet millions of his countrymen knew better. Accustomed to leaders who shunned controversy and spoke in empty formulas, Dutchmen were stunned and delighted to hear Fortuyn say things they'd long been thinking themselves. Voters from all over the political map became his ardent supporters. He seemed poised not only to transform the Netherlands but also to lead the way for all of Western Europe.

And then, suddenly, he was dead. Van der Graaf's explanation of his motives read like a précis of every lie that had ever been told about Fortuyn. Dutch citizens were justifiably outraged at the journalists and politicians who'd told those lies.

[moodi satiiri on]

5 kommenttia:

  1. On Virkkunen ollut hereillä viime yön:

    Maahanmuuttajilla aliedustus

    Helsinkiläisistä lähes joka kymmenes eli noin 55 000 henkeä on ulkomaalaistaustaisia. Viime sunnuntain kuntavaaleissa tästä joukosta yksi, kätilö Zahra Abdulla (vihr), tuli valituksi kaupunginvaltuustoon. Myös Espoon ja Vantaan valtuustoissa on vain yksi maahanmuuttaja.

    Valtuustojen edustavuuden soisi tällä kohdin olevan parempi.
    [Niin, ihmiset äänestävät väärin] Ulkomaalaistaustaisia tarvitaan lisää kunnalliseen päätöksentekoon myös siksi, että osattaisiin varautua tulevaan väestökehitykseen. Ennusteiden mukaan vuoteen 2025 mennessä pääkaupunkiseudulle tulee väestönlisänä 100 000 asukasta, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia.

    Pääsy päättäviin elimiin, osallisuus demokratiasta, integroi uusia kansalaisryhmiä yhteiskuntaan muutenkin. Sen voisi ottaa keinokseen myös perussuomalaisten Timo Soini, jonka tehtäviin puoluejohtajana kuuluu estää ulkomaalaisvastaisuuden roihahtaminen joukoissaan.

    Näissä vaaleissa ulkomaalaistaustaisia ehdokkaita oli entistä enemmän, mikä johti osaltaan äänten hajautumiseen. Somalialaiset ovat kiinteämpi ja siten äänten keskittämiseen kykenevämpi ryhmä kuin esimerkiksi venäjänkieliset. Normaalia on puolestaan se, että ulkomaalaistaustaisten puoluekannat hajautuvat
    [Niin, demarien ja Virheiden kesken]. Kuntavaaleissa on äänioikeus Suomessa asuvilla EU:n ja Pohjoismaiden kansalaisilla, jos he ovat olleet täällä kaksi vuotta. Tämän joukon vaaliosanotto on ollut kovin laimeaa: vuoden 2004 kuntavaaleissa heistä äänesti vain 15 prosenttia.

    Suuri ja kasvava osa ulkomaalaistaustaisista on jo ehtinyt Suomen kansalaisiksi. Heillä on valmiudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja kunnan palvelut ovat hyvä kenttä aloittaa politiikanteko. Puolueiden tulisi huomioida heidät myös kuntien lautakuntapaikkojen jaossa.



    Mielestäni on kolme erilaista selitystä sille, että maahanmuuttaajat eivät nousseet valtuustoon. 55 000 asukkaasta valtaosa on alaikäisiä, he ovat passivoituneet tai enemmistö suomalaisista ei halua heitä valtuustoon eikä siksi äänestä.

    Pääkirjoitussivulla pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennanen antaa palaa kolumnissaan "Voitoniloa rökäletappiosta":

    Perussuomalaiset eivät ole leimallisesti takametsien puolue. Sen vahvinta kannatusaluetta on tätä nykyä Timo Soinin kotikaupunki Espoo ja muu pääkaupunkiseutu.
    ...
    Monet asiantuntijat ovat jo hyvin huolissaan perussuomalaisten menestyksestä. Olisiko parempi, että perussuomalaisten äänestäjillä ei olisi kanavaa ilmaista vaaleissa tyytymättömyyttään, vaan he jäisivät kotiin ja kääntäisivät selkänsä poliittiselle järjestelmällemme?

    Populistipuolueet voivat tuoda särmää yleensä kovin latteaan poliittiseen keskusteluun ja lisätä siten kiinnostusta politiikkaan ja äänestämiseen. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä populistipuolueisiin tulee periaatteessa
    [miksi vain periaatteessa?] rakentavasti.

    Paras keino torjua populismin nousuun liittyviä vaaroja on vetää populistiset puolueet mukaan ottamaan vastuuta yhteisten asioiden hoitamisesta. Päinvastaisessa tapauksessa niihin patoutuu vain lisää tyytymättömyyttä, jopa vihaa, jonka on ulkomailla nähty hakevan vastenmielisiä ja jopa vaarallisia purkautumisteitä.


    Niin kuin Ruotsissa, Ranskassa ja vaikkapa Englannissa?

    VastaaPoista
  2. Sivulla A6 haastatellaan suomalaista kirkkonummilaista Ari Kurkea. Mies nakkaa kuvassa vanhan rintamamiestalon edessä seisovaan mustaan maasturiinsa pikkutakin poninhäntä heilahtaen. Ari kertoo uskoontulostaan:
    "En syö lihaa. Autoilen vain sen verran kuin työ vaatii, ja olen lopettanut lentämisen. Asun maalla ja lomailen lähinnä kotona. Mietin, mitä oikeasti tarvitsen".

    Sivulla C6 professori Tuomas Kasevan tekemässä 50-vuotis haastattelussa Markku Kulmala kertoo, miksi hän on ahdistunut:
    Kulmalaa luonnehdittiin 90-luvulla optimistiksi ilmastonmuutoksen suhteen, mutta nyt ääni on toinen. Hän sanoo, että aikaa on hukattu aivan liikaa. Todennäköisesti arviot vain pahenevat. Pitkään ennustettiin, että vuoteen 2100 mennessä ilmasto lämpenee kahdesta kuuteen astetta. Nyt kahdesta asteesta puhutaan jo vuoden 2025 yhteydessä.

    "Pari astetta voi tarkoittaa Suomessa ja maailmassa mitä tahansa, aivan mitä tahansa"
    [Se voi siis tarkoittaa, ettei mitään katastrofia tule, niinkö?] Aika ahdistava ajatus. "Muttei ollenkaan tarpeeksi, Kulmala jatkaa. "Vasta kun ahdistaa riittävästi, tapahtuu muutos ja ihminen on valmis luopumaan jostakin." Totta, ehkä yksi mittari on sekin päivä, jolloin innostunut yksityisautoilija Kulmala alkaa taittaa matkansa lähikuntosalille polkupyörällä.
    ...
    Kulmalan aiempi optimismi ilmastonmuutoksen suhteen perustui näkemykseen takaisinkytkennöistä. Hän myös oletti, että Kioton sopimuksesta alkaisi myönteinen kehityssarja "mutta sen sijaan päästöt ovat kasvaneet enemmän kuin kukaan kuvitteli". Jotain on silti tehtävissä, vaikka "synkältä näyttää". Käyttöön pitää ottaa kaikki keinot: hillitä kulutusta, parantaa teknologiaa, hyödyntää aurinkoenergiaa, kasvattaa ydinvoiman osuutta... Kulmala sanoo kaiken keskellä miettineensä sitä, missä ahneuden rajat menevät.
    ...
    "Sitäkin olen miettinyt, oliko elämä oikeasti niin paljon huonompaa 20 vuotta sitten, ettei siihen olisi paluuta. Ahdistuksesta pääsee eroon pääsemällä yli tästä ahneudesta."
    ...
    Kulmala ajoi sanojensa mukaan töissä 15 vuotta sata lasissa. Vauhdissa perhe jäi sivuun. Vuonna 1998 vaimo Marita nosti perheen osan vihdoin keskusteluun. Kulmala myönsi, että perheestä oli jäljellä vain rauniot ja että omat voimat olivat heikennet. Hän kertoi myös uudesta suhteestaan.
    [mahtoi ahdistaa]
    ...
    "Ja ilmastonmuutokseen tämä liittyy sikäli, että kaksi erillään asuvaa tuottaa enemmän päästöjä kuin pariskunta."
    ...
    Omille lapsilleen Kulmala ei ole ilmastotietoa tuputtanut. Sen sijaan hän sanoo aina työimun keskelläkin olleensa kiinnostunut heidän elämästään
    [onpas sillä lyhyt muisti] . "Suomalaisen tieteenkin suuri ongelma on, että ihmiset tekevät liikaa töitä. Itselleni lapset ja lapsenlapset ovat se inhimillinen tekijä, miksi tätä hommaa ten. He ovat perussyy, miksi ilmastonmuutoksessa jokainen kivi pitää kääntää."

    No, jokaisen kiven kääntäminen vie aikaa, jota ei siis ole. Lisäksi se vaatii paljon työtä, jota hän ei suosittele. Minusta tuossa haastattelussa esiintyy tv-pastori, joka luottaa tekniikan ratkovan ihmiskunnan ongelmat, joka on ollut ahdistunut elämässään ja saanut avun uskonnollisesta herätyksestä. Uskonnollinen herätys on tuonut hänelle sellaisen sisäisen rauhan, että rehkiminen, kulutus, kilpailu ja menestys eivät tuota hänelle tyydytystä. Hän on löytänyt sisäisen rauhansa eräänlaisesta askettisuudesta, ja omaan uskonnolliseen kokemuspohjaansa perustuen levittää samaa lääkettä elämän ahdistukseen muille. Hirvittävä tekopyhyys paistaa läpi.

    Sivulla D2 Johanna Mannila käsittelee tietokirjaa (Siksiköhän muuten Osmo Soininvaaran titteli oli kunnallisvaalimainoksissa "Tietokirjailija"?) nimeltä "Kaikesta jää jälki - puheenvuoroja ympäristöä säästävistä valinnoista:
    Vaikka teksteissä korostetaan globaaleja ratkaisuja ja yksilön vastuuta, ne eivät aiheuta lukijalle ahdistuskohtausta, vaan tuovat toivon muutoksesta.

    Ihan kuin jatkumoa Kulmalan artikkeliin...

    Useat kirjoittajista ovat karaistuneet [eivät pätevöityneet?] Suomen luonnonsuojeluliiton ja Dodo-järjestön toiminnassa, kuten Eija Koski ja Simo Kyllönen. Poliitikot, kuten Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen ovat taitavia sanankäyttäjiä ja Osmo Tammilehto, joka tarkastelee nykyistä talousjärjestelmää ympäristönsuojelun näkökulmasta.
    ...
    Juha-Matti Katajajuuri ja Markus Vinnari kirjoittavat syömisen ympäristövaikutuksista.
    ja niin edelleen ja niin edelleen.

    Mutta, samassa arviossa on herkullinen kasku:
    Arabiemiraatteja 32-vuotta hallinnut seikki Rashid bin Saeed al-Maktoumin on sanonut: "Isoisäni ratsasti kamelilla, isäni ratsasti kamelilla, minä ajelen Mersulla, poikani ajaa Land-Roverilla, hänen poikansa tulee ratsastamaan kamelilla".

    Tähän on hyvä lopettaa.

    VastaaPoista
  3. Aina luotettavana tietolähteenä pidetyn WWF:n lanseeraama käsite "ekologinen jalanjälki" aiheuttaa tempoilevaa päätöksentekoa, olettaen että poliitikot siihen uskovat ja pyrkivät sen neuvoja toteuttamaan poliitisissa linjavedoissaan. Tällä kertaa Suomi, Suuren Saatanan jälkeen pahin saastuttaja onkin tipahtanut Ranskan, Ruotsin ja Tanskan kanssa samaan sarjaan läntisten teollisuusmaiden puolen välin paikkeille. Huomattavaa toki on, että toisin kuin Ranska ja Tanska, Suomen ilmasto on aika tavalla kylmempi. Paitsi ei tietenkään jatkossa jos kasvihuonekaasut myllertävät ikiroutiin varastoitunet metaanikaasut iloksemme taivaan tuuliin. Räpellyksen on suoltanut Jussi Pullinen:

    Suomalaisten ekologinen jalanjälki on WWF:n keskiviikkona julkistaman raportin mukaan maailman kuudenneksitoista suurin.

    Vielä vuoden 2006 vastaavassa raportissa suomalaisten jalanjälki oli koko maailman kolmanneksi suurin.


    Iso muutos sijoituksessa johtuu mittaustavan muutoksesta, ei luonnonvarojen käytön vähenemisestä. Ydinvoimaloiden hiilijälki määritettiin uudessa raportissa nollaksi. Aiemmin niille laskettiin sama jalanjälki kuin vastaavan kokoisille hiilivoimaloille. Suomalaisen jalanjäljen suuruus on raportin mukaan nyt 5,2 hehtaaria – noin 2,5 hehtaaria vähemmän kuin kaksi vuotta sitten. Luku kertoo, kuinka paljon maata on maailmassa valjastettu kunkin suomalaisen elintason ylläpitoon.

    Muutos paransi merkittävän osan energiastaan ydinvoimalla tuottavien maiden, kuten Suomen, asemaa.
    ...
    Suomalaisten jalanjäljestä suurimman osan muodostaa raportissa metsien käyttö. WWF:n pääsihteeri
    [ihan kuin Neukkulassa, myös luontoihmisillä on aina pääsihteereitä puheenjohtajan sijaan] Timo Tanninen myöntää, että mittari saattaa yliarvioida merkittävien vientituotteiden kulutusta niiden tuotantomaissa. "Tällaisia voivat olla Norjassa kalantuotanto ja Suomessa ja Ruotsissa metsäala."

    VastaaPoista
  4. Ensimmäisessä kommentissani Totuuden pääkirjoituksessa pohdittiin, kuinka tärkeää on saada maahanmuuttajat äänestämään. Maahanmuuttajien äänestyskäyttäytymistä ohjailevasta toiminnasta on oikein sisäpiiriläisen kertomus:

    Eräänä päivänä puolisoni suostui kertomaan, miksi hän äänesti: eräs tuttava, joka oli ehdokkaana vaaleissa, oli tullut ovelta asti hakemaan miestäni, jotta tämä varmasti äänestäisi. Enempää hän ei sanonut, ei esimerkiksi sitä, oliko ehdokas suoraan kertonut, kenelle mieheni tulisi äänensä antaa. Tokaisipa vain, että koki tulleensa painostetuksi. Käsittääkseni tilanteeseen liittyi sosiaalista ja psykologista vallankäyttöä: kun paikalla oli paljon muitakin ihmisiä, oli arvostetulle henkilölle ja hänen vaatimuksilleen varmasti vaikea sanoa ei.

    Kukahan tämä arvostettu henkilö oli?

    Sen, minkä toinen kokee normaaliksi suostutteluksi, kokee toinen suoranaiseksi vallan väärinkäytöksi. Erityisesti niillä, joilla on vaikutettavaan nähden jonkinlainen auktoriteetti ja valta-asema (poliitikot, virkamiehet, uskonnolliset ja aattelliset johtajat, vanhemmat, opettajat jne.) on suuri vastuu toimintatavoistaan.

    VastaaPoista
  5. Maahanmuuttajien äänestyskäyttäytyminen on nyt Totuudenkin sivuilla. NJET-liitteessä (s 38) Anu Silfverberg motkottaa, että suomalaiset äänestivät väärin. Väärin siksi, että Timo Soini on luonut valheellisen mielikuvan siitä, että olisi jotenkin hyväksyttävää olla tavallinen lihaa syövä hetero. Anun mukaan populistien voittokulku tulee osoittamaan Suomessakin, että junttimaisuudellaan suomalaisia miehiä puhutteleva kansallisuustunne on saanut pahaa jälkeä aikaan kaikkialla Euroopassa.

    Mutta A10-sivulla Teppo Moisio haastattelee Vantaan valtuustoon päässyttä intialaissyntyistä Ranbir Sodhia (sd), joka omistaa Stadin tähti nimisen ravintolan. Sodhi antaa viisi opetusta, kuinka mamuilta saadaan äänet ns. himaan:
    1. Tee kampanjaa aktiivisesti ovelta ovelle.
    2. Aloita kampanjointi riittävän aikaisin.
    3. Valitse kampanjateemat, jotka puhuttelevat maahanmuuttajia.
    4. Kehota maahanmuuttajia äänestämään. Vie heidät vaikka äänestyspaikalle, jos se on tarpeen.
    5. Opettele suomen kieli hyvin. Silloin saat hoidettua asioita ja ääniä myös suomalaisilta äänestäjiltä.


    Aikoinaan paperipaikkakunnilla sai duunari töissään pääluottamusmieheltä tuta, jos sana kiiri, ettei ollut käynyt äänestämässä.

    VastaaPoista

Valitse itsellesi jokin nimimerkki, jotta keskustelujen seuraamisesta tulisi helpompaa. "Nimetön" ei ole nimi!