Jo läikkyi aamukahvi

Totuuden Kirsikka Moringin (ent. Siikala, s. Rytkönen) aamukahvi ei läiky totaalisesti ulalla Kanavalla-palstalla:

Kapitalismin aika on ohi! lukee ruudussa kissankokoisin kirjaimin. Katson Ranskan uutiskanavan lähetystä, jonne on pikaisesti kutsuttu taloustutkijoiden kerma pohtimaan Yhdysvaltain rahoituskriisiä.

Ongelma Kirsikalla oli siis se, ettei vastaavaa löytynyt edes Puolueen näköradion aamu-tv:stä, vaikka Kirsikka oli tästä Suuresta Romahduksesta haaveillut jo silloin aikanaan Kuuban sokeripelloilla.

Sellaista oli kulttuuriosaston toimittaminen sitten, kun alettiin tinkiä toimittajien akateemisesta koulutuksesta ja ottaa tilalle kaiken maailman melskaajia, joiden silmistä näkyi vain itään. Vaikka taisihan se Kirsikka tosin kerran olla hakkaamassa sokeriruokoa Kuubassa. Mutta aatemaailmahan oli sama.

Väärin äänestetty, osa Syylliset

Euroopan Puolueen johtava lehti raportoi:

Devant des invités prestigieux, les trois associations organisatrices (le Mouvement européen-France, Europanova et les deloristes de Notre Europe) espéraient ne pas trop s'attarder sur le non irlandais au traité de Lisbonne. Mais le sujet a accaparé les esprits.

On ne peut pas bénéficier à ce point des aides européennes, jouer à fond sur le dumping fiscal et au moment où il faut choisir, dire non cela ne m'intéresse pas,

s'est emportée Elisabeth Guigou (PS), stigmatisant le rôle des Américains et du groupe de presse Murdoch dans ce non. Une analyse étayée par le secrétaire d'Etat aux affaires européennes, Jean-Pierre Jouyet :

L'Europe a des ennemis puissants de l'autre côté de l'Atlantique, dotés de moyens financiers considérables. Le rôle des néoconservateurs américains a été très important dans la victoire du non.

Oleellisin useimmille lukijoille tutummalla kielellä:

France's Europe minister, Jean-Pierre Jouyet, has said that Europe has enemies in Washington, suggesting that neo-conservatives played a significant role in the Irish rejection of the Lisbon treaty earlier this month.

French daily Le Monde reports Mr Jouyet as saying that

Europe has powerful enemies on the other side of the Atlantic, gifted with considerable financial means. The role of American neo-conservatives was very important in the victory of the No.

[Via Tuomas Kokko/Totuus !!!!]

Laatutakeita

Kuten Vasarahammerkin raportoi, Suuri Suunnitelma on taas edennyt! Ensimmäisenä suuntaa näyttää Euroopan Edistyksellisin valtio:

Ranskaan ollaan rakentamassa palveluntarjoajien estolistoihin perustuvaa internetin suodatusjärjestelmää, jossa kiellettyjen sivujen joukko kattaa selvästi suuremman joukon perusteita kuin lapsipornon. Suomessa ja useissa muissakin Länsi-Euroopan maissa lapsipornosivuja suodatetaan laajasti.

Ranskan valtion ja internet-yhtiöiden välisen sopimuksen mukaan kieltouhan alle joutuvat lapsipornosivujen lisäksi terrorismiin ja ”rodulliseen vihaan” liittyvä sisältö. Päätös on samoilla linjoilla EU:n oikeus- ja turvallisuuskomissaari Franco Frattinin syyskuisen ehdotuksen kanssa.

Mutta ei Keisarin Kuningaskunnassakaan jäädä kauas jälkeen:

Ruotsissa valtiopäivät hyväksyivät kiistellyn televakoilulain tiukan äänestyksen jälkeen 18. kesäkuuta. Äänestystulos oli 143–138.

Laki antaa Ruotsin tiedustelupalvelulle rajoittamattoman oikeuden salakuunnella kaikkea Ruotsin rajat ylittävää tietoliikennettä, mihin sisältyy maan kautta reititetty tieto.

Keisarin Tasavallan on pikaisesti otettava mallia näistä Edistyksellisten maiden kehitysaskelista. Suodatuslistojen lisäksi olisi pohdintaan otettava pakolliset bloggaajien rekisteröitymiset. Viron Edistyksellisten Marianne Mikko selventää asian tarpeellisuuden:

Tarvitsemme laatutakeita, pitää tuoda ilmi, kuka kirjoittaa ja miksi.

Vaikka nyt kesällä tässä blogissa saattaa olla ajoittain vähän hiljaisempaa, Pikkupoika lupaa jatkaa laaduntonta blogaamistaan aktiivisemmin viimeistään syksyllä. Nauttikaa kesästä kun vielä saatte!

Nuoriso roolileikeissä

Aina niin leikkisä ranskalaisnuoriso on larpannut jälleen 30-luvun hengessä.

Kuuden nuoren syytetään lukinneen nyt 19-vuotiaan juutalaispojan varastorakennukseen, hakanneen tätä ja nöyryyttäneen seksuaalisesti. Nuoret olivat raapustaneet nuoren kasvolle "likainen juutalainen" ja "törkeä hintti".

Kuusi vastaan yksi jako onkin aavistuksen haasteellisempi kuin parin vuoden takainen 29-1 jaoin suoritettu larppaus. Vaikka yksin taistelemaan joutunut Ilan Halimi oli maanhanmuuttajataustainen, Totuus ei pitänyt roolileikkiä juurikaan uutisoimisen arvoisena. Tuskinpa siis tästäkään kannattaa mitään kirjoittaa.

[Lisäys 6.3.: Tuosta hieman lisätietoa tämänkertaiseen.]

Yhteiskunta muodostuu yhteisöistä

Heikki Aittokoski kiihottaa tänään Totuudessa:

Maailmassa ei ole mitään niin viatonta kuin nallekarhut. Maailmassa ei ole mitään niin viallista kuin tiukan linjan islamilainen oikeuskäsitys.

Heikki, olisikohan sillä maailman viallisimmalla asialla yhtymäkohtia nyt jo tunnetun (esim. 3/2007, 10/2006, 11/2005) ranskalaisen nuorisokulttuurin kanssa? Kulttuuri on yhteisön henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus. Ranskalainen Jean-Francois Revel kertoi jo viitisen vuotta sitten miksi tällaisen kulttuurin yhteisö on kehittynyt Ranskassa. Toinen ranskalainen Alexis de Tocqueville puolestaan tiivisti kyseisen yhteisön olemuksen jo pari sataa vuotta sitten. Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja heidän yhteisöistään.

[Lisäys 30.11.: Heikki, Sudanissa tämä "tiukan linjan" yhteisö lienee aika suuri? Mitenköhän muualla?]

Tiivistämisen taidosta, osa: kirjoitusvirheet

Sensitiivisen Totuuden Toimisto osoittaa tänään, ettei sen onnistunut tiivistäminen ole sattumaa vaan vaivalla hankittu taito. STT kertoo ranskalaisten amerikkalaista roskakulttuuria kohtaan tuntemasta vastenmielisyydestä.

"Aluksi arvelimme, että kyseessä oli pila, kun saimme sekalaisia uhkauksia ja al-Qaida-mainintoja sisältäviä kirjeitä", kertoi festivaalien tiedottaja. Uhkaavien puhelinsoittojen jälkeen järjestäjät päättivät antaa asian poliisin tutkittavaksi.

Lähteenä käytetty AFP kertoo saman asian varsin kummallisesti.

"At first we thought it was a joke when we received a letter with a mixture of threats, mentioning Al-Qaeda and full of spelling mistakes," said Chantal Tenot, the festival's press officer.

But after several threatening phone calls the organisers decided Friday to file a police complaint and call off the event.

Tuo AFP:n uutisen otsikossakin mainittu anti-amerikkalaisuus on toki tunnettu ranskalaisten luonteenpiirre, eikä sitä sen tähden ole tarpeen mainita STT:n tiivistelmässä, mutta on varsin huolestuttavaa kun ranskalaiset eivät enää osaa kirjoittaa omaa äidinkieltään.

Sensuuria ja itsesensuuria

Totuus oli tänään paperiversiossaan puuttunut ajankohtaiseen aiheeseen. Minna Nalbantoglu oli löytänyt Euroopasta karmivia sananvapausongelmia: Sensuuria ja itsesensuuria Ranskassa. Oli nimittäin käynyt niin, etteivät eräät ranskalaiset lehdet olleet julkistaneet huippuoleellista tietoa siitä, että Nicolas Sarkozyn vaimo Cécilia ei käynyt äänestämässä presidentinvaaleissa! Onneksi mitään näin törkeää pimitystä ei voisi ikinä kuvitella tapahtuvan Totuudessa.

Ihmeiden aika

Kevättä ilmassa? Mielenhäiriö? Oli mikä oli, mutta Totuuden Minna Nalbantoglu on julkaissut selkeästi Puolueen vastaisen kirjoituksen: “Paskannamme demokratian päälle”. Käykääpä lukemassa!

Tästä suivaantuneena Pikkupoika tekee täysin epädemokraattisen ja blogin aktiivilukijoita harmittanevan päätöksen: Totuuden Torvein-äänestyksen tulokset on mitätöity! Uusintaäänestys järjestetään lähiviikkoina.

Minna yllättää

Minna Nalbantoglu iskee puun takaa Pikkupoikaa ja muita Totuuden Pariisin neron blogia seuraavia:

Kaikille niille, jotka kuvittelevat minun kannattavan Sarkozya: en eläissäni voisi kuvitella äänestäväni häntä. Yritän parhaani mukaan kuitenkin olla tasapuolinen kirjoituksissani. En alun perin halunnut kertoa omista kannoistani, mutta tahdon nyt korjata tämän väärinkäsityksen koska se näyttää olevan yleinen. Ehkä juuri siksi, että en kerta kaikkiaan voisi koskaan kannattaa Sarkozya, yritän olla ymmärtäväinen häntä kohtaan, etten vaikuttaisi puolueelliselta.

Olipa yllättävä paljastus! Minna, olet niin taitavan tasapuolisen puolueeton, että Pikkupojalta (ja useimmilta tämän blogin lukijoilta) ainakin on pysynyt ideologiset sympatiasi aivan salassa.

Minna ei petä!

Pariisin metromellakan yhteydessä Pikkupoika kehotti odottamaan Totuuden Minna Nalbantoglun valaisevaa raporttia asiasta. Nyt se on ilmestynyt; kyllä kannatti odottaa!

Kun kuulin viime viikolla Pariisin Pohjoisella rautatieasemalla tapahtuneista nuorten ja poliisien yhteenotoista, kuvittelin heti että kahakka varmaankin heikentää Nicolas Sarkozyn mahdollisuuksia presidenttikisassa. Onhan hän koko päättyvän hallituskauden esiintynyt terhakkaana rikollisuuden kitkijänä ja roskaväen kurittajana.

Miten väärässä olinkaan.
...
Siis: Sarkozy on lähes koko viiden viime vuoden ajan ollut sisäministerinä vastuussa kansalaisten turvallisuudesta. Kansalaisten mielestä hän ei ole onnistunut sitä kohentamaan. Kansalaiset ovat sitä mieltä, että koska Sarkozy on epäonnistunut, hänen on saatava jatkaa.

On toki inhmillisesti ottaen kaunista, että ranskalaiset ovat valmiita antamaan epäonnistuneelle uuden mahdollisuuden.

Siis: ranskalaiset "nuoret" mellakoivat Sargozyn politiikasta johtuen, joten Minna oli kovasti toivonut mellakoiden edistävän Puolueen asiaa. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska tyhmä kansa ei osaa laittaa mellakoita sisäministerin politiikan piikkiin vaan on mitä ilmeisimmin keksinyt joitain muita syitä rähinöille.

Ehkä vähemmän kaunista on se, että toisen mielipidemittauksen mukaan ylivoimaisesti suurin osa ranskalaisista uskoo rautatieaseman tapahtumien kohentaneen eniten äärioikeiston Jean-Marie Le Penin asemia. 45 prosenttia uskoo hänen hyötyneen niistä. Sarkozy jää kauas kakkoseksi, hänen hyötymiseensä uskoo vain 20 prosenttia.

Minna uskonee vakaasti, että jos Ranskassa olisi ollut sisäministerinä täysiverinen Puolueen edustaja, "nuoret" varmasti jakaisivat nyt Pariisin Pohjoisella rautatieasemalla kukkia työmatkalaisille. Aikuisten oikeesti, kuinka 31-vuotias voi olla näin pihalla reaalimaailmasta?

[Lisäys 4.4.2007: Evan Sayet kuvailee varsin mielenkiintoisesti amerikkalaisessa kontekstissa tätä Minnan ja muiden Puolueen oikeaoppisten "valikoimattoman ajattelun"-mielenlaatua puheessaan How Modern Liberals Think. Tämä reilun puolen tunnin puhe on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. Via LGF ja TT.]

Syrjitty ranskalaisnuoriso

Ranskalainen nuoriso on sitten syrjitty. Tällä kertaa jotain nuorta oli häiriköity kyselemällä jonkin ihmeen lipun perään metrossa. Oikeutetusti asiasta noustiin barrikadeille ja metroasemalle syntyi spontaanisti pienimuotoinen mellakka. Puolueen Pariisin neron Minna Nalbantoglun valaisevaa raporttia odotellessa voi vaikka katsella videoita tapahtumasta ¡No Pasarán!-blogista: Last night's Jungle Boogie at the Gare du Nord.

[Edit 30.3.: Tyypillinen gallialaisteini tämä liputta matkustanut. AP raportoi:

Anger erupted after a 32-year-old man without a Metro ticket punched two inspectors during a routine check, police said. The man, an illegal alien from Congo who has challenged France's efforts to expel him, had been convicted in 2004 for insulting a magistrate, police unions said.]

Euroopan Hugo

Viikko sitten Totuuden Pariisin nero, Minna Nalbantoglu raportoi blogissaan suuren idolinsa, Ségolène Royalin, vaalikampanjan pienoisesta takkuilusta asiakysymysten parissa. Minna kuitenkin vakuutti, että takkuilu on ohi menevää ja asiakysymyksiin palataan vielä.

Royal on keskittynyt kansalaisten kuuntelemiseen. Hänen tukijansa ovat järjestäneet ympäri maata pienimuotoisia keskustelutilaisuuksia. Niistä saatuja ajatuksia ehdokkaan on määrä myöhemmin käyttää ohjelmassaan.

Ongelmana on, että kukaan ei vieläkään tiedä, mitä mieltä Royal itse on monista asiakysymyksistä.

Nyt on tämäkin asia saatu järjestykseen ja Minna voi huokaista helpotuksesta. Royal nimittäin julkisti eilen 100 kohdan modernin manifestinsa. Munkhammar tiivistää ohjelman sisällön:

She promises to fight globalisation and any free-market reform. She wants to increase the minimum wage, nationalise companies, increase taxes, re-regulate the labor market, expand public welfare contributions, boost public housing, etc.

Tällä modernilla ohjelmalla Ranska nousisi nopeasti kehityksen kärkeen, suorastaan Euroopan Venezuelaksi. Uutta ja modernia ajattelua Royal todisteli myös eilisessä puheessaan.

Jos minut valitaan, minusta tulee koko Ranskan presidentti, myös niiden, jotka eivät minua äänestäneet.

Miksihän Pikkupojalla on tänään päänsäryn lisäksi pahemmanlaatuinen déjà vu -olo?

[Update 13.2.: Kuten Pikkupoika arveli, Minna ei pettynyt.

Ségolène Royalin hartaasti odotettu linjapuhe sunnuntaina vaikuttaa saaneen varovaisen myönteisen vastaanoton.]

Mokubi

Ranskalainen nuoriso on nousemassa kapinaan monokulttuurista biologian opetusta vastaan. Tämä tapahtunee ennen pitkään Keisarin tasavallassakin, ja kulttuurin rikastuttamiseksi lienee syytä tarjota vaihtoehtoista biologian opetusta kouluissamme. Koska "Älykkäällä suunnittelulla" on Puolueenkin sanastossa ikävä sivukaiku, Pikkupoika ehdottaa uudelle oppiaineelle nimeä "Monikulttuurinen biologia" -- lyhyesti mokubi.

Leikkisä nuoriso

Ajatusten Seine, Totuuden Minna Nalbantoglu, raportoi malttamattomasta ranskalaisesta nuorisosta, joka ei aivan jaksanut odottaa huomiseen vuosipäivään vaan otti selkeän varaslähdön juhlimiseen.

Kaksi bussia poltettiin Pariisin lähiöissä keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Toiseen hyökännyt nuorisojoukko pakotti poliisin mukaan kuljettajan ulos aseella uhaten. Molemmista matkustajat pääsivät ulos ennen kuin bussit syttyivät palamaan.

Kuinka ikävää että bussit sattuivat syttymään juuri kun juhlamielellä ollut nuoriso oli noussut kyytiin. Toivottavasti tuollaiset itsestäänsyttyvät bussit eivät latista ranskalaisten lähiönuorten juhlamieltä, joka on ollut korkealla pitkin syksyä.

Syksyn mittaan myös useita poliiseja on loukkaantunut, kun heidän kimppuunsa on hyökätty lähiöissä. Poliisien ammattiliitot ovat sanoneet, että heitä vastassa olevat lähiönuoret haluavat haavoittaa vakavasti tai tappaa.

”Olemme seuranneet vakavia tapauksia, joissa tarkoituksena on tappaa”, sanoi myös Pariisin kupeessa sijaitsevan Aulnay-sous-Boisin lähiön turvallisuudesta ja ympäristöstä vastaava Franck Cannarozzo.

Hän arvioi tilannetta pahentavan lähiönuorten keskinäisen kilpailun ja sen, että tiedotusvälineet ovat nyt erityisen kiinnostuneita aiheesta.

On ilahduttavaa kun tuo ranskalaisnuoriso tuollain leikkisästi kilvoittelee. Toisin kuin Amerikassa, jossa on niitä slummien huumejengisotia ja muita. Varsinkin kun nämä kilvoitteluleikit koko ajan kehittyvät älykkäästi eteenpäin.

Samoin kuin lähiöt kilpailivat viime vuonna siitä, mikä onnistuu polttamaan eniten autoja, Cannarozzon mukaan nyt lähiönuorten blogeissa on merkkejä kilpailusta poliisien haavoittamisen alalla.

On ne vaan suloisia nuo ranskalaisnuoret!

[Update 27.10.: Minnan paperiversion otsikko ja alku ko. artikkelista panee Pikkupojan epäilemään oliko bussien palolla sittenkään mitään tekemistä ranskalaisnuorison kanssa:

Busseja paloi Pariisin lähiöissä

Bussinkuljettaja pakotettiin poistumaan ratista aseella uhaten ja kaksi bussia poltettiin Pariisin lähiöissä keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Kolmanteen linja-autoon heitettiin polttopullo, mutta kuljettaja sai palon sammumaan.

Asialla lienee sittenkin vain joku jalkapallohuligaanijoukkio tai esimerkiksi jotkut äärioikeistolaiset taparikolliset.]

Kehärääkki

Totuuden Minna Nalbantoglun suureksi hämmästykseksi hänen asemapaikassaan eräät johtavat poliitikot ovat nostaneet kanaalin toispuoleisen väistyvän pääministerin suorastaan idolikseen. Minna lyökin ranskalaisille, Munkhammarille, Norbergille sekä muille haihattelijoille karut faktat pöytään heti kirjoituksensa aluksi.

Britanniassa pääministeri Tony Blair on kehäraakki, eikä hänessä ole kiinnostavaa enää muu kuin eropäivä.

Tämä muidenkin kuin Suuren Saatanan väärämielisten johtajien kehuminen alkaa jo muodostumaan suorastaan Totuuden erikoisalaksi. Kesällähän Minnan kollega Heikki Aittokoski kirjoitti asiantuntemuksella avoimen kirjeen Lech Kaczynskille. Jostain kumman syystä Puolan suurlähettiläs kirjoitti happamanoloisen vastineen Heikin asiapitoiseen ja objektiiviseen kirjeeseen.

Millähän sanalla Minna muuten kuvailisi sitä kohta nelisenkymmentä vuotta politiikassa mukanaollutta ulkoministeriä, joka huhujen mukaan Minnan suunnalla tunnetaan epäpätevänä nollana? Ikiliikkuja?

Adieu à Jean-François Revel (1924-2006)

Pikkupojan kirjoitustauon aikana myös yksi todellinen suru-uutinen kiiri tänne Keisarin tasavaltaan asti. Ranska ja koko maailma koki merkittävän menetyksen kun Ranskan viimeisistä klassisen liberalismin edustajista ehkä merkittävin, Jean-François Revel, siirtyi ajasta ikuisuuteen 30. huhtikuuta. Revel säilyi loppuun asti ympäristönsä terävänä huomioitsijana kuten hänen viimeiseksi jäänyt kirjansa Anti-Americanism osoittaa. Pikkupoika on varma että historia tulee nostamaan Ravelin oman aikakautensa suurten tarkkailijoiden joukkoon, yhdeksi kuolemattomaksi de Tocquevillen ja kumppanien rinnalle. Lepää rauhassa.

Älyllistä elämää havaittu Ranskassa

Ranskalainen älyllinen elämä oli jo hurjimmissa arvioissa ehditty julistaa kuolleeksi sukupuuttoon, mutta nyt siitä on yllättäen tehty luotettava havainto. Tunnettu sanomalehtibongari oli havainnut Financial Times-lehdessä Sorbonnen presidentin Jean-Robert Pitten lausunnot:

We give the impression of a country that doesn't understand the world. I'm ashamed of my country.

Stalin is not dead in France - it's his last refuge. Most people, even on the right, think nothing can be done without the state [and they think] money is evil.

HS Watch IX

Kreikan jälkeen EU:n sosialistisimmassa valtiossa kuohuu taas. Tämä tarkoittaa sitä että vanha tuttavamme, Puolueen uskollinen palvelija ja Totuuden älynvalo Ranskassa, Minna Nalbantoglu on joutunut taas töihin. Minnan välittämä kuva tapahtumista on jälleen selkeä (mm. tästä, tästä, tästä, tästä): suurilta 60-lukulaisilta menetelmänsä perineet rohkeat nuoret yrittävät puolustaa 60-luvun suuria saavutuksia ilkeän hallituksen "heikennöksiä" vastaan. Missään tapauksessa kyse ei ole siitä että sosialistit yrittäisivät estää pieniäkin pyrkimyksiä korjata sosialistisen lainsäädännön saavutuksia. Pikkupoika kysyykin tarkennoksena Minnalta, että kuuluuko tämäkin siihen vuoden -68 saavutusten Ranskaan mitä nyt urheasti puolustetaan?

Aavistuksen toisenlaisen (ja luonnollisesti siten Puolueen Totuuden vastaisen ja erittäin paheksuttavan) näkemyksen Ranskan tapahtumista saa esimerkiksi lukemalla No-Pasaran-blogia. Vaikka pikkupoika suosittaa ko. blogin aktiiviseurantaa, laitetaan tähän kaikille kiireisille blogin asiaakoskevat artikkelit aikajärjestyksessä (aloittaen vanhimmasta): [1] [2] [3] [4] [5] [6] [7] [8] [9] [10] [11] [12] [13] [14] [15] [16] [17] [18] [19] [20].

Uutispimennossa?

Kun Euroopassa tapahtuu kolmen viikon rasistissävytteinen kidnappaus, johon kuuluu kidutusta ja joka päättyy murhaan, miten kuvittelisit median toimivan tilanteessa? Jättiotsikoilla lisärahavaatimuksia viharikosten torjuntaan? 24/7 seurantaa päätekijän jäljitysyrityksessä? Huolestuneita puheenvuoroja rasismin noususta?

Väärin, jos kyseessä on muslimijengin antisemitistinen rikos Ranskassa. Ranskan viranomaiset ja "laatulehdistö" tekee kaikkensa kätkeäkseen motiivin ([1], [2], [3], [4]), ja kun se on pakko myöntää alkaa rikollisten puolustelu. Tämä uutisointi ei ainakaan pikkupojalle ollut suurikaan yllätys. Sen sijaan ihmetyttää brittien valitus paikallisen "laatumedian" uutisoinnista (tai esim. tästä), muuttaisitte tänne maailman vapaimman lehdistön maahan niin ette tietäisi murhasta mitään. No, eipä tarvitse ainakaan pelätä keneltä Matti pyytää anteeksi tällä kertaa.

[Ihmeiden aika ei ole sittenkään ohi. Jutun kirjoittamisen aikana Totuus oli julkaissut asiasta uutisen, josta pikkupoika poimii erityisesti kohdan:

Aluksi poliisit pitivät rikoksen syynä vain kiristystä. Tällä viikolla tutkintatuomarit ja poliitikot ovat kuitenkin arvioineet, että taustalla saattoi olla myös juutalaisvastaisuus.

No, uutinen asiasta on kuitenkin uutinen, joten eipä valiteta enempää.]

Hulluja nuo ranskalaiset...

Tässä tempaus jota pikkupoika ei suosita kenellekään terveydestään välittävälle. Ei vaikka kuinka tekisi mieli puolustaa sananvapautta, ja osoittaa sitä käytännössä. Huh huh!