torstaina, huhtikuuta 26, 2007

Jyri vs. markkinavoimat

Lähiaikoina matalampaa profiilia pitänyt, Totuuden entinen Amerikan suurlähettiläs, nykyinen Totuuden talouden johtava asiantuntija Jyri Raivio vaivautuu tänään paperilehdessä oikomaan suuressa viisaudessaan tyhmiä kapitalistien renkiä: Lumi suli Talermon toiveiden alta. Neuvonnan kohteena on erityisesti Amer Sportsin toimitusjohtaja Roger Talermo, jolle Jyri lähetti jo aiemmin vinkin pyrkiä eroon selkeästä auringonlaskunbisneksestä. Huolestuttavinta on kuitenkin kun edes riistäjäkapitalistit itse eivät ymmärrä yksinkertaisia asioita.
Amer on kuitenkin taloudellisesti vahva yhtiö, jolla on muitakin tukijalkoja, joten se kestää kasvihuoneilmiön kuritusta muita paremmin. Niistä muista amerikkalainen K2 myytiin keskiviikkona lähinnä kodinkonealalla toimivalle Jardenille.
"Viime talvi oli väliaikainen hikka. Me uskomme, että hyvät talvet tulevat takaisin", Talermo vakuutti.
Niin uskovat ilmeisesti myös myyttisiä metereologisiakin kykyjä omaavat niin sanotut markkinavoimat. Tulosvaroituksesta huolimatta Amer Sportsin kurssi nousi vähän.
Jyri, eikö ole kummallista kun ne markkinat ovat aina väärässä?

Suuri yllätys

Puolueen virallinen ilmastouskonto Kioton sopimuksineen on sivutuotteena luonut uuden miljardien bisneksen: hiilineutraalisuuden. Financial Times raportoi:
A Financial Times investigation has uncovered widespread failings in the new markets for greenhouse gases, suggesting some organisations are paying for emissions reductions that do not take place.

Others are meanwhile making big profits from carbon trading for very small expenditure and in some cases for clean-ups that they would have made anyway.
Olkaa yllättyneitä. Näytelkää edes. Kyseessä on kuitenkin veroeuronne.

Litran mittaa ja se suuri ero

Kun nyt jälkikäteen tarkastellaan viime kesäisen hyvä-paha konfliktin mediaseurantaa, paljastuu se suuri ero aidon Puolueen valtion ja muiden välillä. Maailmalla oikeamieliset toimittajat joutuvat hyökkäyksen kohteeksi: Harvardin yliopiston Kennedy School of Governmentin raportti, The Israeli-Hezbollah War of 2006: The Media as a Weapon in Asymmetrical Conflict. Sen sijaan Keisarin tasavallassa ymmärretään asiat oikein ja palkitaan osalliset: Totuuteen raportoinut Tomi Ervamaa pääsi samoilla ansioilla ehdolle vuoden 2006 Suuren Journalistipalkinnon "Vuoden juttu"-kategoriassa.
Tomi Ervamaan asiantuntevat jutut kertoivat persoonallisella tavalla niin Libanonin sodan taustoista kuin ruohonjuuritason tragedioistakin. Hän teki erinomaista työtä myös kansainvälisen uutiskilpailun näkökulmasta.
Pikkupoika haluaa nostaa esimerkiksi Tomin persoonallisista kirjoituksista tämän artikkelin, jossa hän valoittaa erinomaisesti miten kansainvälisesti kilpailtiin uutisista konfliktin aikana ja miten ne riippumattomat uutisoinnit oikein syntyivät.
Sitten on tietenkin Dahiya. Se osa Etelä-Beirutia, jossa Israel on pommittanut kymmeniä taloja, monet maan tasalle. Täällä Hizbollah-liike pitää tai ainakin piti päämajaansa.

Koska Hizbollah on hyvin järjestäytynyt ja ammattitaitoinen radikaalijärjestö, se hallitsee nykyaikaisen julkisuuspelin.

Sillä on oma televisioasemansa. Hizbollahin johtaja Hassan Nasrallah antaa hymyillen sujuvia televisiohaastatteluja. Häntä on alettu kutsua "arabimaailman Che Guevaraksi", vaikka luonnehdinta ei oikein sovi miehen nallekarhumaiseen olemukseen.

Hizbollah myös järjestää toimittajille opastettuja kävelykierroksia tuhoutuneissa kortteleissaan, hieman samaan tapaan kuin etelän lomakohteissa tarjotaan retkiä vaikkapa antiikin nähtävyyksien pariin.

Toimittajajoukon kokoaa ympärilleen Hizbollahin lehdistöedustaja Hussein Nabbulsi, käänteissään harvinaisen nopea mies. Tämä kelpo englantia huudahteleva pr-ihme onnistuu vaikuttamaan yhtä aikaa ystävälliseltä ja kärsimättömältä, maailmoja syleilevältä ja tuskaiselta.

Hän hoputtaa toimittajia puolijuoksua pitkin raunioita, huutelee lopunajan tuomioita Israelille ja varoittaa, joko aiheesta tai antaakseen dramaattisen vaikutelman, että lisää satojen kilojen pommeja saattaa iskeytyä taivaalta milloin tahansa.
[Harvard raportti via LGF]
[Lisäys (3.7.): Tomi Ervamaa on siirtynyt yllättäen 1.7. maailmanparantajasta ikuisuuteen. Lepää rauhassa; Pikkupoika jää kaipaamaan. Kaikesta huolimatta olit eräs Totuuden parhaita toimittajia.]

keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007

Just do it

http://news.yahoo.com/photo/070423/ids_photos_wl/r4072874520.jpg
http://news.yahoo.com/photo/070423/ids_photos_wl/r3433270350.jpg
Palestinians attend a demonstration against violence in Gaza April 23, 2007.
REUTERS/Ibraheem Abu Mustafa (GAZA)
[Via LGF]

tiistaina, huhtikuuta 24, 2007

Ratkaisuja ilmastonmuutokseen

Amerikan tiedostavat piirit ovat lähteneet todenteolla taisteluun ilmastonmuutosta vastaan: StopGlobalWarming.org. Osana tätä kampanjaa ilmastoaktivisti ja Al Goren leffan tuottaja Laurie David sekä muusikko Sheryl Crow ovat lähteneet valistamaan yliopistojen kampuksia ilmastonmuutoksesta. Ennen kierroksen alkua Laurie ja Sheryl osoittivat suvereenia asian hallintaa CNBC:n Joe Kernenin haastattelussa.
Paitsi että Laurie ja Sheryl tuntevat asian taustat, heillä on myös nerokkaita ratkaisuja ongelmaan. Tässä Sherylin tuoreimmat ideat:
I have spent the better part of this tour trying to come up with easy ways for us all to become a part of the solution to global warming.
...
One of my favorites is in the area of forest conservation which we heavily rely on for oxygen. I propose a limitation be put on how many squares of toilet paper can be used in any one sitting. Now, I don't want to rob any law-abiding American of his or her God-given rights, but I think we are an industrious enough people that we can make it work with only one square per restroom visit, except, of course, on those pesky occasions where 2 to 3 could be required. When presenting this idea to my younger brother, whose judgment I trust implicitly, he proposed taking it one step further. I believe his quote was, "how bout just washing the one square out."

I also like the idea of not using paper napkins, which happen to be made from virgin wood and represent the height of wastefulness. I have designed a clothing line that has what's called a "dining sleeve." The sleeve is detachable and can be replaced with another "dining sleeve," after usage. The design will offer the "diner" the convenience of wiping his mouth on his sleeve rather than throwing out yet another barely used paper product.
Vaikkakin Sherylin ideat ovat kieltämättä nerokkaita, Pikkupojan on tuotettava pettymys siinä suhteessa että uusia Sherylin keksinnöt eivät ole. Itse asiassa Sherylin ensimmäinen idea oli aktiivisessa käytössä Keisarin tasavallasta itään sijainneessa ympäristöystävällisessä ja edistyksellisessä valtiossa: julkiseen vessaan mennessä sai kaksi (ja jos oikein kerjäsi niin jopa kolme) viipaletta paikallista Totuutta.

Idea on kuitenkin sinällään erinomainen, mutta vaatinee pientä harjoittelua. Siksi Pikkupoika ehdottaakin, että Sheryl tulisi Tasavaltaankin demonstroimaan ideaansa käytännössä. Vapaaehtoisia pyyhkijäharjoittelijoita löytyisi varmasti varsinkin jos Sheryl esittelisi ideaansa ns. pienen hädän suhteen. Tarkemmin ajateltuna Sherylin vetämästä "Näin pyyhit pimppasi puhtaaksi puolikkaalla ruudulla"-tapahtumasta voisi tulla jopa jättimenestys.
[Lisäys 27.4.: ]

keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007

Suhteellisuudentajunsa menettänyt

Pikkupoikaa on pidemmän aikaa askarruttanut kysymys, millä nimellä riehuvan nuorison radikaaleja vanhempia johtajia ja ideologeja kuuluisi Puolueen kielessä kutsua. Jotenkin kun 60+ partasuun kutsuminen "nuoreksi" tuntuu hieman vaikealta. Nyt tähän kysymykseen on saatu tyhjentävä vastaus. Itse Hyvien Ihmisten (TM) liittolainen Reetta Räty vaivautui kommentoimaan asiaa. Reetta kirjoittaa:
Sitten ulkomailta.

Pakistanin matkailuministeri kertoo pelkäävänsä henkensä puolesta, kun radikaalit muslimioppineet tuomitsivat hänen halauksensa hyväntekeväisyystilaisuudessa. (HS 16. 4.)

“Radikaalit muslimioppineet”?

Keksisin muitakin nimityksiä näille oppineille ja heidän fatwalleen.
Tähän kommentoi blogin lukija Henkka:
Kuten mitä? Eivätkö he ole muslimeja? Vai eivätkö he ole oppineita? Vai eivätkö he ole radikaaleja?
...
Niin, Reetta, oletko jo keksinyt parempia nimityksiä näille oppineille ja heidän fatwoilleen?
Ja Reetta vastaa:
Ah, ai niin, älä sano “muslimi” blogissa - tai joudut heti tilille sanoistasi.
...
“Muslimioppinut” on poliittisesti korrekti termi, ei siinä mitään. Mutta halaus rikoksena tuntuu siltä, että muslimioppinutta voisi kutsua - ei uutistekstissä, mutta minun suussa - vaikka “suhteellisuudentajunsa menettäneeksi”.

Sanavalinnoilla on merkitystä ja niillä luodaan mielikuvia, sitä ajan takaa.
Siis oikeoppinen termi on suhteellisuudentajunsa menettänyt oppinut. Esimerkki korrektista käytöstä: Suhteellisuudentajunsa menettänyt oppinut kehoitti nuorisoa protestoimaan ankarasti poliisin provokaatiota.

Olkaapa tarkkoina, sananvalinnoilla on merkitystä ja esimerkiksi suhteellisuudentajunsa menettänyt toimittaja ei sitten tarkoita mitään/ketään.

Totuuden varjossa aka anteeksi kuka?

Seuraavat henkilöt ovat lähiaikoina raportoitu poissaoleviksi Totuuden sivuilta:

Liviu Librescu, Alan Johnston banner, Stefan Johanssen, Jari Hjortmar, Gilad Shalit, Mostafa Chendid, ...

Havainnot ko. henkilöistä tai lisää kadonneita voi raportoida kommentteihin.

Minna yllättää

Minna Nalbantoglu iskee puun takaa Pikkupoikaa ja muita Totuuden Pariisin neron blogia seuraavia:
Kaikille niille, jotka kuvittelevat minun kannattavan Sarkozya: en eläissäni voisi kuvitella äänestäväni häntä. Yritän parhaani mukaan kuitenkin olla tasapuolinen kirjoituksissani. En alun perin halunnut kertoa omista kannoistani, mutta tahdon nyt korjata tämän väärinkäsityksen koska se näyttää olevan yleinen. Ehkä juuri siksi, että en kerta kaikkiaan voisi koskaan kannattaa Sarkozya, yritän olla ymmärtäväinen häntä kohtaan, etten vaikuttaisi puolueelliselta.
Olipa yllättävä paljastus! Minna, olet niin taitavan tasapuolisen puolueeton, että Pikkupojalta (ja useimmilta tämän blogin lukijoilta) ainakin on pysynyt ideologiset sympatiasi aivan salassa.

Päivän lainatotuus

Totuus löysi jälleen todellisen syyllisen ruotsalaisnuorison mellakointiin:
Virka-aseen näyttö näyttää provosoineen kulmakunnan nuoria riehuntaan, jossa sittemmin poltettiin yksi kauppa, useita roskahuoneita ja kivitettiin poliisia ja palokuntaa. Yhden rosengårdilaisen kerrostalon talon seinä on mustunut kattoon saakka alakerran kaupan tulipalon jäljiltä.
Ajatelkaa mitä olisikaan tapahtunut, jos poliisi olisi vaikka erehtynyt lisäprovosointiin, esim. ottamalla pamput esiin tai, auta armias, ampunut virka-aseella varoituslaukauksen! Koko Malmö olisi poltettu ja naiset raiskattu?

[Lisäys: Skånelaisen nuorison touhuja voi seurata uudesta blogista Skåne brinner]

keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007

Säröjä lasikaton alla: 8000 euron vahingot

Joskus Puolueen parhaimmistollekin tulee riitaa: Kollegaa loukkaavat viestit toivat tutkijalle tuomion.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi tiistaina filosofian tohtori Helena Saarikosken sakkoihin ja korvauksiin kunnianloukkauksesta. Maksettavaa tulee lähes 8 000 euroa.

Tuomion mukaan Saarikoski arvioi lukuisille henkilöille lähettämissään sähköpostiviesteissä keväällä ja kesällä 2005 valtiotieteiden tohtori, dosentti Sari Närettä kovin sanoin. Kaksikon välit olivat olleet tulehtuneet jo vuosia ennen viestien lähettämistä.
Mm. koulu- ja työpaikkakiusaamista tutkinut naistutkija, folkloristiikan dosentti Helena "Pentin tytär" Saarikoski lienee unohtanut suhteen (*) kariuduttua kuinka pehmeä ihminen nykyinen kaupunginvaltuutettu, sukupuolitutkija ja sosiologian dosentti Näre olikaan. Sari on nainen, joka tietää miten suojella yksityisyyttään, ja jonka feminismi kumpuaa syvällisestä maailman hahmottamisesta.
Feminismiin johtanut maailman hahmottaminen alkoi murrosiässä. Huomasin, että pojat kohtelivat tyttöjä epäoikeudenmukaisesti.
Nyt Näre lienee huomannut, että joskus myös tytöt kohtelevat tyttöjä epäoikeudenmukaisesti. Onneksi oikeustapauksella ei ole mitään tekemistä miesten harjoittaman normatiivisen kontrollin ja verbaalisen väkivallan kanssa, josta Sari ja Helena kirjoittivat sopuisasti yhdessä vielä reilu viisi vuotta sitten.
Huorittelu ja maineen menettämisen uhka on normatiivisen kontrollin ja verbaalisen väkivallan muoto, joka rajaa tyttöjen seksuaalikäyttäytymistä ja johtaa heitä kontrolloimaan halujaan.
(*) Kollegiaalisen suhteen, varmaankin.

[Lisäys: Jollei postmodernistis-surrealististen Puolueen uutisten nälkä tästä vielä tyydyttynyt, niin kannattaa lukea myös Totuuden päivän paras: "Yhteiskunta maksaa hyvin sijoitetusta lapsesta".]

torstaina, huhtikuuta 05, 2007

Hulluuden ja korruption yhdistelmä

No niin, Minna ja muut Puolueen johtavat penaalit, tässäpä teille mallia vääräuskoisten haastatteluun. Heti ensimmäisestä kysymyksestä alkaen kannattaa yrittää kaataa lokaa idiootin niskaan kuten sveitsiläislehti Die Weltwoche tekee haastatellessaan ilmastoskeptikko Richard S. Lindzeniä.
Herr Lindzen, man nennt Sie einen «Klimaleugner». Fühlen Sie sich wohl als Aussenseiter?
Ich bin kein Aussenseiter. Wenn Sie der Propaganda aufsitzen wollen, dann ist das Ihr Problem. Ich arbeite am weltberühmten Massachusetts Institute of Technology (MIT), bin im Spektrum der Ansichten meiner Kollegen, denken Sie also einen Moment nach, was da gesagt wird. Ich bin ein Holocaust-Überlebender, meine Eltern flohen 1938 aus Deutschland. Wer mich einen «Klimaleugner» nennt, beleidigt mich – und er beleidigt seine eigene Intelligenz.
Tämän jälkeen haastattelu varmaankin jatkui molemmin puolin lämpimissä tunnelmissa. Valitettavasti yrityksistä huolimatta penaali ei saa nujerrettua Lindzeniä, joka antaa palaa täydellä höyryllä.
Das ist aber gegen das Selbstverständnis der Wissenschaft, die ihre Thesen immer wieder überprüfen und allenfalls falsifizieren sollte.
Natürlich. Aber es ist leicht, die Wissenschaft zu korrumpieren, es ist schon zu oft passiert. Ich war am weltweiten Treffen der Geophysiker in diesem Winter in San Francisco. Al Gore sprach. Und seine Botschaft lautete: «Haben Sie den Mut, dem Konsens beizutreten, machen Sie das öffentlich, und nehmen Sie sich die Freiheit, Abtrünnige zu unterdrücken.» Das Publikum war begeistert.

Was haben Sie gemacht?
Ich habe mit den Schultern gezuckt, bin rausgegangen und habe George Orwell gelesen.

Was wollen Sie sonst tun? Denn Sie haben es schwer gegen einen Oscar-Gewinner Al Gore, der Sätze sagt wie: «Auf dem Spiel steht nicht weniger als das Überleben der menschlichen Zivilisation.»
Es steht mehr auf dem Spiel, nämlich Firmen wie Generation Investment Management, Lehmann Brothers, Apple, Google, bei allen hat Gore starke finanzielle Interessen. Al Gore ist eine Kombination von Verrücktheit und Korruption.

...

Aber Al Gore ist doch kein Wissenschaftler.
Nun, er war ja auch im Fernsehen, nachdem sein Film in die Kinos gekommen war. Der Moderator fragte ihn, warum er davon ausgehe, dass der Meeresspiegel um etwa sechs Meter steige, während die Wissenschaft von etwa 40 Zentimetern spräche. Er antwortete, die Wissenschaft wüsste es eben nicht. Er weiss es. Ich glaube, Al Gore ist verrückt.
Lukekaa koko haastattelu.

[Lisäys 11.4.: Haastattelun englanninkielinen käännös löytyy Puolueen ideologialle myötämielisestä blogista.]

keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007

Uusi hallitus

Keisarin tasavaltaan on tulossa hallitus, jonka pohjan muodostavaa kombinaatiota ei ole aiemmin ollut. Tarvitaan siis uusi nimitys tälle hallituskoalitiolle. Pikkupojan ehdotus: sinilevä.

maanantaina, huhtikuuta 02, 2007

Minna ei petä!

Pariisin metromellakan yhteydessä Pikkupoika kehotti odottamaan Totuuden Minna Nalbantoglun valaisevaa raporttia asiasta. Nyt se on ilmestynyt; kyllä kannatti odottaa!
Kun kuulin viime viikolla Pariisin Pohjoisella rautatieasemalla tapahtuneista nuorten ja poliisien yhteenotoista, kuvittelin heti että kahakka varmaankin heikentää Nicolas Sarkozyn mahdollisuuksia presidenttikisassa. Onhan hän koko päättyvän hallituskauden esiintynyt terhakkaana rikollisuuden kitkijänä ja roskaväen kurittajana.

Miten väärässä olinkaan.
...
Siis: Sarkozy on lähes koko viiden viime vuoden ajan ollut sisäministerinä vastuussa kansalaisten turvallisuudesta. Kansalaisten mielestä hän ei ole onnistunut sitä kohentamaan. Kansalaiset ovat sitä mieltä, että koska Sarkozy on epäonnistunut, hänen on saatava jatkaa.

On toki inhmillisesti ottaen kaunista, että ranskalaiset ovat valmiita antamaan epäonnistuneelle uuden mahdollisuuden.
Siis: ranskalaiset "nuoret" mellakoivat Sargozyn politiikasta johtuen, joten Minna oli kovasti toivonut mellakoiden edistävän Puolueen asiaa. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska tyhmä kansa ei osaa laittaa mellakoita sisäministerin politiikan piikkiin vaan on mitä ilmeisimmin keksinyt joitain muita syitä rähinöille.
Ehkä vähemmän kaunista on se, että toisen mielipidemittauksen mukaan ylivoimaisesti suurin osa ranskalaisista uskoo rautatieaseman tapahtumien kohentaneen eniten äärioikeiston Jean-Marie Le Penin asemia. 45 prosenttia uskoo hänen hyötyneen niistä. Sarkozy jää kauas kakkoseksi, hänen hyötymiseensä uskoo vain 20 prosenttia.
Minna uskonee vakaasti, että jos Ranskassa olisi ollut sisäministerinä täysiverinen Puolueen edustaja, "nuoret" varmasti jakaisivat nyt Pariisin Pohjoisella rautatieasemalla kukkia työmatkalaisille. Aikuisten oikeesti, kuinka 31-vuotias voi olla näin pihalla reaalimaailmasta?

[Lisäys 4.4.2007: Evan Sayet kuvailee varsin mielenkiintoisesti amerikkalaisessa kontekstissa tätä Minnan ja muiden Puolueen oikeaoppisten "valikoimattoman ajattelun"-mielenlaatua puheessaan How Modern Liberals Think. Tämä reilun puolen tunnin puhe on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. Via LGF ja TT.]

perjantaina, maaliskuuta 30, 2007

Puutarhatontut ja muut menninkäiset

Vaalisunnuntaina Keisarin tasavallassa tapahtui muutakin surullista kuin se, että moni äänesti väärin. Nimittäin Totuuden suuri vastavallankumouksellinen kirjoitussarja Muuttuva ilmasto päättyi. Nyt tämän huikean journalistisen taidonnäytteen kruunukin on saatu vihdoinkin myös verkkoon Totuutta tilaamattomien iloksi.

Kuten Pikkupoika raportoi viimeisessä osassa Totuuden ystävälliset penaalit lupasivat vastata lukijoiden kysymyksiin, jotka voi käydä lukemassa täällä.
Helsingin Sanomissa on runsaan puolen vuoden ajan käsitelty ilmaston lämpenemistä ja sen seurauksia Muuttuva ilmasto -nimisessä sarjassa. Sarja päättyy nyt lukijoiden kysymyksiin.
Tämä vastuullinen sarjan päättävä kirjoitus oli annettu tehtäväksi penaali Johanna Mannilalle, joka sarjan aiemmassa osassa kirjotti aivan ennätyksellisen tuoreen artikkelin metaanista. Viimeisen osan Johanna on otsikoinut Pikkupojan älylle aavistuksen omituisesti: Energiansäästö ja -tuotanto kiinnostivat eniten HS:n ilmastosarjan lukijoita
-- Biojätteestä ja hehkulampuista tuli kysymyksiä, autoista ei
. Autoista Pikkupoika ei löytänyt kysymyksiä, mutta eipä juuri energiansäästöstä, biojätteistä tai hehkulampuistakaan.

Joka tapauksessa on mielenkiintoista tarkastella mitkä kysymykset pääsivät oikein paperille asti. Johanna kirjoittaa valintakriteereistä.
Lukijoilta pyydettiin kysymyksiä siitä, miten ilmastonmuutos näkyy arjessa nyt ja tulevaisuudessa. Julkaistavat kysymykset valittiin niiden ajankohtaisuuden perusteella.
Katsotaanpa näitä ajankohtaisia kysymyksiä.
Helsinkiläinen Kari toivoi HS:n kertovan naapureille, miksi biojätettä ei pidä panna kaatopaikalle menevän sekajätteen joukkoon.
Kas, kas, tätä ei löydykään kysymyspalstalta. Entäpä seuraava.
Espoolainen Kirsi halusi tietää, miten muovikassit vaikuttavat ilmastonmuutokseen.
Ei tätäkään! Seuraavan on jo pakko löytyä, kun se on kysytty oikein useampaan kertaan.
Helsinkiläinen Markku halusi lisää tietoa energiantuotannosta Tukholmassa ja Helsingissä, ja samaa kyselivät Jukka ja Ari
Eipä löydy, kummallista. Next.
Vantaalainen Krista kysyi, miksei meille opeteta energiansäästöä tarmokkaammin.
Eipä ole Kristankaan kysymystä verkossa, eikä liiemmin Sirpan, Janin tai Kalevin.
Turkulainen Sirpa ihmetteli, miksei Helsingin Sanomissa uutisoitu Australian hallituksen helmikuista päätöstä kieltää hehkulamppujen käyttö.
...
Porvoolainen Jan halusi tietää, miksi Helsingin Sanomat vaikenee luonnonmukaisen viljelyn eduista energiansäästämisessä.
...
Iisalmelainen Kalevi oli puolestaan huolissaan siitä, että suomalaiset eivät usko ilmastonmuutokseen.

Kummalista, yhtään kysymystä ei löytynyt verkkopalstalta, eikä yhteenkään verkkopalstalaisen kysymykseen ollut vastattu. Varmaankin Totuus on saanut kasapäin kysymyksiä ns. perinteisen postin välityksellä.

Paperipostin puolesta puhuu myös kyselijöiden nimet/nimimerkitkin, jotka selkeästi poikkeavat verkkopalstalaisten vastaavista. Kauan, kauan sitten nuoruudessaan Pikkupoika lueskeli (salaa häpeillen) sellaisia kuvapainoitteisia kiiltopaperijulkaisuja. Niissä lehdissä oli lukijanpalstalla ja joskus kirjoittajinakin sellaisia henkilöitä kuin "Kotirouva Hyvinkäältä", "Pervo-Pirkko Porvoosta", "Kiima-Kirsi Oulusta", jne. Ja nekin olivat ihan aitoja ihmisiä, uskokaa pois!

keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2007

Kannatusongelman ratkaisu: uusia asuinalueita!

Puolueen suosikkiyksiköiden kannatuksen laskun syyksi paljastui mystisen tsunamin lisäksi jälleen kerran vanha vitsaus: äänestyaktiivisuuden lasku kuten Totuuden Minttu Mikkonen paljastaa.
Koko vasemmisto kärsi äänestysaktiivisuuden laskusta.
Tästä ilmiselvästi Puolueen kannatusta nakertavasta ongelmasta ehti näiden vaalien jälkeen varmaankin ensimmäisenä huolestumaan itse päätoimittaja Reetta Meriläinen.
Ylivoimaisesti huolestuttavin vaaliuutinen on äänestysprosentti. Se painui alle 68:n, kun se vielä neljä vuotta sitten 69,7.
Nyt myös itse Keisarinna on julkituonut huolensa asiasta.
Presidentti Tarja Halonen kertoi valtiopäivien avauspuheessaan olevansa huolestunut eduskuntavaalien alhaisesta äänestysprosentista.

Halonen valitteli, että äänestysaktiivisuuden aleneminen on jatkunut yleisissä vaaleissa jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Halonen oli erityisesti huolissaan nuorten laimeasta äänestysinnosta.
Keisarinna tosin hieman erehtyy, sillä vuoden 2003 eduskuntavaaleissa trendi näytti kääntyneen äänestysprosentin noustessa kuten Totuuskin iloisesti uutisoi.
Valtakunnallisen äänestysprosentin pitkään jatkunut pieneneminen kääntyi kasvuun näissä eduskuntavaaleissa. Lukema nousi melko lopullisten tietojen mukaan 69,6:een. Edellisissä eduskuntavaaleissa 1999 se oli 68,3.

Helsinkiläiset äänestivät kaikkein vilkkaimmin, vaalipiirin äänestysprosentti nousi 70,5 prosentista 73,8:aan.
Erityisen vilkkaasti äänestettiin siis Helsingissä. Asia jonka nykyinen Viikkoliitteen nero Reetta Räty raportoi meille jo vaalipäivänä artikkelissaan Jakomäessäkin äänestäjiä jonoksi asti.
Kansa heräsi vaikuttamaan monista syistä.

Kun vaalilautakunnan puheenjohtaja Vieno Tallqvist aukaisi Jakomäen ala-asteen äänestyspaikan ovet aamulla kello yhdeksän, häntä odotti pieni ihme: oven takana oli jono.
Mutta miten ihmeessä kansalaiset sitten saataisiin jälleen aktivoitua uurnille? Mikä oli se suuri tekijä, joka viime vaaleissa nosti reippaasti äänestysaktiivisuutta (ja siis itsestäänselvästi Puolueen kannatusta) Helsingissä? Sen kertoi meille heti tuoreeltaan jo neljä vuotta sitten Totuuden vaalispesialistina toiminut Jorma Erkkilä analyysissaan Äänestysinto nousi eniten Kivikossa ja Herttoniemenrannassa.
Eniten äänestysaktiivisuus kasvoi uusilla asuinalueilla.
...
"Herttoniemenranta ja Kivikko ovat uusia kaupunginosia, joissa rakentamisen myötä väestörakenne muuttuu. Myös se voi selittää poikkeuksellisen suuria kasvulukuja."
Loogisena johtopäätöksen Keisarin tasavallassa on välittömästi panostettava uusien kaupunginosien rakentamiseen, jolloin niiden väestörakenne muuttuu kaupunginosaanmuuttajien myötä. Tämä taas Totuuden nerokkaiden analyysien nojalla nostanee äänestysaktiivisuutta ja Puolueen kannatus lähtenee jyrkkään nousuun!

Syrjitty ranskalaisnuoriso

Ranskalainen nuoriso on sitten syrjitty. Tällä kertaa jotain nuorta oli häiriköity kyselemällä jonkin ihmeen lipun perään metrossa. Oikeutetusti asiasta noustiin barrikadeille ja metroasemalle syntyi spontaanisti pienimuotoinen mellakka. Puolueen Pariisin neron Minna Nalbantoglun valaisevaa raporttia odotellessa voi vaikka katsella videoita tapahtumasta ¡No Pasarán!-blogista: Last night's Jungle Boogie at the Gare du Nord.

[Edit 30.3.: Tyypillinen gallialaisteini tämä liputta matkustanut. AP raportoi:
Anger erupted after a 32-year-old man without a Metro ticket punched two inspectors during a routine check, police said. The man, an illegal alien from Congo who has challenged France's efforts to expel him, had been convicted in 2004 for insulting a magistrate, police unions said.]

tiistaina, maaliskuuta 27, 2007

Do-Nothing, Good-for-Nothing Council

UN Watch-järjestön edustaja piti YK:n ihmisoikeusneuvoston nejännessä istunnossa, epäilemättä ensimmäisen ja mahdollisesti viimeisen, selväjärkisen puheen.

Faced with compelling reports from around the world of torture, persecution, and violence against women, what has the Council pronounced, and what has it decided?

Nothing. Its response has been silence. Its response has been indifference. Its response has been criminal.

One might say, in Harry Truman’s words, that this has become a Do-Nothing, Good-for-Nothing Council.

But that would be inaccurate. This Council has, after all, done something.

It has enacted one resolution after another condemning one single state: Israel. In eight pronouncements—and there will be three more this session—Hamas and Hezbollah have been granted impunity. The entire rest of the world—millions upon millions of victims, in 191 countries—continue to go ignored.

So yes, this Council is doing something. And the Middle East dictators who orchestrate this campaign will tell you it is a very good thing. That they seek to protect human rights, Palestinian rights.

So too, the racist murderers and rapists of Darfur women tell us they care about the rights of Palestinian women; the occupiers of Tibet care about the occupied; and the butchers of Muslims in Chechnya care about Muslims.
Puolueen edustaja on puheenjohtajan roolin vastauksessaan lähes kaimansa veroinen.
I'm not in a position to thank you for your statement. I should mention that I will not tolerate any similar statements in the Council.
...
Otherwise, any statement you make in similar tones to those used today will be taken out of the records.
[Via LGF ja Tundra Tabloids, kts myös Pamela.]

torstaina, maaliskuuta 22, 2007

Koko perheen ohjelmaa Hamas-tyyliin

[Varoitus! Ei-Puolueen moraalilla varustetuille alla olevat videot saattavat olla järkyttäviä.]


Tuutilaulu Hamasin tapaan


Taustaa Tundra Tabloidsista. Lisää onnellisia perheohjelmia Hamas-TV:stä: Kuinka monta jutskua äitisi tappoi, Muhammad?

[Via LGF]

tiistaina, maaliskuuta 20, 2007

MoKu MaMu Eduskuntaan!

Keisarin tasavalta on edelleen hyvin rasistinen maa. Tuoreimpana osoituksena tästä on Puolueen median totaalinen vaikeneminen, kun vihdoinkin on saatu monikulttuurinen maahanmuuttaja eduskuntaan. Ahvenanmaan uusi edustaja Elisabeth Nauclér kertoo kotisivuillaan itsestään.
Vägen till riksdagen började alltså långt inne i Värmlandsskogarna, så långt inne i skogen och borta från Sverige att man kunde se Norge från köksfönstret. Mor var norsk och far var svensk. Jag kom alltså från ett blandäktenskap, men det fick jag lära mig först långt senare, när jag kom till Balkan där den etniska bakgrunden var livsviktig.
Ajatelkaa, norjalais-ruotsalainen maahanmuuttaja Ahvenanmaalta nousee eduskuntaan, eikö tässä olisi ns. positiivinen esimerkki? Missä on vika kun Elisabeth ei tunnu kelpaavan moraalisäteilijöille?

[Update 22.3.: Reino kirjoittaa samasta aiheesta laajemmin (ja paremmin).]