Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) pitää YK:n ilmastoraportin lukuja niin merkittävinä, että tämän jälkeen "kaikkien on otettava ne tosissaan".Pikkupoikakin yrittää nyt ryhdistäytyä ennenkuin pääministeri joutuuu taas pyytämään anteeksi
"Ilmastonmuutoksen vähättely on lopetettava heti", hän sanoi.
Vähän arkistojen kätköjä kaiveltuaan Pikkupoika joutui toteamaan tieteen huiman kehityksen. Näin merkittävää viisivuosittain esitettävää kehitystä ei olekaan nähty sitten entisen itänaapurin teollisuustuotannon kasvulukujen. Pikkupojalla on ilo havainnollistaa tätä vuoden 1980 "MMM -kansalaisen vuosikirjassa" (sivut 100-101) julkaistulla Maailman ilmastokonferenssi-nimisellä artikkelilla, jossa filosofian lisensiaatti Raino Heino kertoo ilmastotieteen sen hetkisestä tilasta.
Viime vuosina on järjestetty laajoja kokouksia, joissa on käsitelty ympäristö-, väestö, ravinto,- vesi-, ja aavikoitumisongelmia. Tätä kokousten sarjaa jatkoi helmikuussa 1979 Genevessä järjestty Maailman ilmastokonferenssi, joka 400 osanottajan, 25 esitelmän ja eri työryhmien voimin pyrki kokoamaan tämänhetkisen tiedon ilmastosta, sen muutoksista ja vaikutuksista elämän eri aloilla. Vahvasti poikkitieteellinen pohdinta ulottui konferenssissa mm. talous-, yhteiskunta,- ja lääketieteen alueille, puhuttiinpa jopa sotilaallisesta kilpavarustelusta ilmastoproblematiikan osana.Taisi tuo nousu jäädä kolmasosaan ennustetusta, mutta tuo toinen ennuste tälle vuosisadalle on ehdottoman varma. Nimittäin IPCC:n huipputiedemiehet ovat tulleet jälleen samaan tulokseen!
Ihmisen vaikutus ilmastoon
Ilmastokonferenssin järjestämisen perussyy oli lisääntyvä huoli ilmaston ja ihmisen vuorovaikutuksista. Monet 1970-luvun ilmastolliset tapahtumat (mm. Sahelin alueen ja Intian kuivuudet, vuoroin itää ja länttä koetelleet katovuodet, viime vuosien ankarat talvet) laajoine seurausvaikutuksineen ovat osoittaneet, että yhteiskunta kaikesta teknologisesta kehityksestä huolimatta on varsin haavoittuva ilmastollisissa olosuhteissa tapahtuville heilahteluille.
Tämän vuosikymmenen ilmastolliset tapahtumat eivät kuitenkaan ole mitenkään ainutlaatuisia edes maailman ilmaston lähihistoriassa. Kuivuutta, katoja ja ankaria talvia on toki esiintynyt ennenkin ja esiintyy vastaisuudessakin. Yhteiskunta on kuitenkin väestö-, ravinto,- ja energiakriisien kourissa kamppailessaan herkistymässä ilmastollisille ympäristötekijöille. Tosiasia on esimerkiksi, että vain Pohjois-Amerikassa tuotetaan nykyään viljaa selvästi yli oman tarpeen, muualla eletään "kädestä suuhun" -periaatteella tai tuontiviljalla. Laajempi katovuosi tai tuotantoedellytysten heikkeneminen jossakin maapallon "vilja-aitassa" merkitsisi maailman ravintokriisin vakavaa pahenemista.
Ilmaston ja ihmisen välisistä vuorovaikutuksista myös inhimillisen toiminnan ilmastolliset vaikutukset olivat kongressin keskeisiä aiheita.
Keskeisin ihmisen tahattomasti aiheuttamista ilmastollisista seurannaisvaikutuksista liittyy fossiilisten polttoaineiden, öljyn, hiilen ja maakaasun yhä kasvavaan käyttöön, jossa yhteydessä ilmakehään pääsee hiilidioksidia enemmän kuin biosfääri ja valtameret pystyvät sitä "nielemään". Ilmakehän hiilidioksidin määrä onkin noussut tällä vuosisadalla non 15 prosenttia ja lisääntyy nykyään lähes puolella prosentilla vuosittain.
Lämpeneekö ilmakehä?
Matemaattis-fysikaalisia ilmakehän simulointimalleja hyväksi käyttäen on tutkittu hiilidioksidin erisuuruisten kasvumäärien vaikutuksia lämpötiloihin. Kaikki tällaiset laskelmat ovat antaneet tulokseksi maapallon pintalämpötilojen kohoamisen, vaikkain tämän nousun suuruudesta on esitetty erilaisia arvioita. Keskimääräinen pintalämpötilojen globaalinen nousu vuoteen 2000 mennessä olisi noin asteen luokkaa ja ensi vuosisadan kuluessa jo useita asteita, jollaisia lämpötiloja saa hakea maapallon ilmastohistoriasta ilmeisesti miljoonien vuosien takaa.
On huomattava, että lämpötilaennusteiden perustana oleviin ilmakehämalleihin sisältyy runsaasti epävarmuustekijöitä ja yksinkertaistuksia todelliseen ilmakehään verrattaessa. Ilmakehä-valtameri-kytkentöjen ja pilvisyyden tarkempi huomioiminen vaikuttanee lämpenemisennusteisiin. Monet tutkijat ennustavatkin lämpötilan edelleen pysyttelevän viime vuosisatoina havaitun luonnollisen satunnaisvaihtelun rahoissa, ja eräät ennustavat ilmaston jopa nykyisestään viilentyvän. Useimmat ilmastoasiantuntijat ovat kuitenkin taipuvaisia uskomaan lämpeneviin aikoihin.
Lupaavimpana keinona luonnollisten ja ihmisten aiheuttamien ilmastollisten muutosten selvittämisessä pidetään ilmastomallien edelleen kehittämistä. Teoreettisen tutkimuksen lisäksi tarvitaan empiiristä tietoa ilmakehän ja maavesi-jäävaipan samanaikaisesta vaihtelusta globaalissa mittakaavassa. Tähän tähtää mm. meneillään oleva maailmanlaajuinen ilmakehän tutkimusohjelma, GARP.
Uusien laskelmien mukaan maapallon keskilämpötila nousisi vuoteen 2100 mennessä 1,1 - 6,4 astetta verrattuna vuosien 1980 - 1999 keskilämpötilaan.Tämä tieto on nyt aivan varma, sillä lähes kaikkien tutkijoiden tietokoneet ovat tätä mieltä. Lisäksi tämä on ehdottomasti tutkijoiden eikä minkään byrokraattien ja virkamiesten tietokoneiden näkemys.
Tutkijat olivat ainakin torstaihin puoleenpäivään mennessä onnistuneet pitämään hyvin puolensa yli sadan maan edustajan hieroessa sanamuotoja YK:n perjantaina julkaistavaan ilmastonmuutosraporttiin. Näin arvioi Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö Raino Heino, joka edustaa Suomea YK:n alaisen Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) kokouksessa Pariisissa.Tuo yllä mainittu niukasti pieleen menneen ennustuksen virhe varmaankin johtui noista ilmakehämallien puutteista. Nykyään ne ovatkin aivan eri kaliiberia, ja kaipaavat enää pientä hiontaa
"Oman arvioni mukaan tutkijoiden yli ei ole kävelty", Heino sanoi.
Tutkimusta tarvitaan lisääHalleluja!
Ilmatieteen laitoksen varapääjohtaja Mikko Alestalo muistuttaa kuitenkin, että Ilmastonmuutoksen tutkimuksessa riittää edelleen haasteita. Alueita, joita ei tunneta riittävästi, ovat mm. merivirtojen ja pilvisyyden muutokset, mannerjäätiköiden sulamisvauhti, ilmakehän pienhiukkasten merkitys sekä hiilen kiertokulku ilmakehän, maaperän ja valtamerien välillä. - Näitä ilmastoon vaikuttavia tekijöitä on tutkittava enemmän, jotta saadaan muodostettua yhä tarkempi kuva ilmastonmuutoksen etenemisestä sopeutumista ja hillintää koskevan päätöksenteon tueksi, Alestalo toteaa.




