Kaikkivaltias, kaikkihyvä ja ainoa puolue

Totuuden Tukholman kirjeenvaihtaja Kalle Koponen oikoo selväsanaisesti aamuisessa lehdessä reaktionääristen piirien levittämää harhaoppia Keisarin kuningaskunnan vaalituloksesta:

Todennäköisemmin yleisö tulee hämmästymään siitä, kuinka vähän lopulta muuttuu. Tasainen vaalitulos osoittaa, että Ruotsi on syvästi sosiaalidemokraattinen maa ja näillä näkymin pysyy sellaisena myös Reinfeldtin johdossa.

Keisarin valtioiden vaaleissahan on pohjimmiltaan kysymys vain Puolueen entiteettiopin mukaisesti äänisiirtymistä Puolueen itsensä ilmoittamien eri persoonien välillä. Näinollen olisi aivan turhaa esimerkiksi laittaa Totuuden vaalitilastoihin tyhjänpäiväisiä kannatustprosentti-/paikkamuutoksia verrattuna edellisiin vaaleihin. Marginaalinen 10,9 %-yksikön kannatussiirtymäkin yhdelle Puolueen persoonalle kuvaillaan parhaiten ilman turhia numeroita sanalla "suurehko". Itse asiassa kyseessä ei edes ole varsinainen kannatussiirtymä vaan pikemminkin tilastollinen harha, joka johtuu Puolueen suosikkipersoonan äänestäjien sunnuntaikuorsauksesta. Kallen parin viikon takainen ennustus selventää asian:

Tärkeämpää lienee silti se, että järjestämällä kokoukset Persson kiillotti sosiaalidemokratian kilpeä kansainvälisen solidaarisuuden lipunkantajana. Se saattaa kiinnostaa demareiden perusäänestäjiä, joita usein yhdistää epäluulo Yhdysvaltoja ja Israelia kohtaan.

Ojentamalla kätensä Israelin sotakoneen uhreille Persson ojentaa kätensä myös ravistelemaan puolueensa nukkuvia ydinkannattajia.

Jos Persson haluaa jatkaa pääministerinä, hänen tärkein tehtävänsä lähimmän kahden viikon aikana on saada heidän kuorsauksensa loppumaan.

Perimmäinen tosiasia joka tapauksessa on että markkinavoimille ei tulla edelleenkään antamaan edes pikkusormen puolikasta ja Puolueen oikeaoppinen koneisto tulee pysymään paikoillaan. Kalle hahmottelikin kuningaskunnan erinomaista status quota jokin aika sitten vastatessaan kysymykseen

Vad är skillnaden mellan företagsklimaten i Stockholm och Helsingfors?

näin:

Sverige är mentalt en enpartistat och socialdemokraterna har byggt byråkratin och skapat de höga skatterna. Detta känns som ett hinder för den som vill starta företag i Stockholm.

Toverit, älkää turhaan pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Kapitalismi on ja pysyy poissa Tukholmasta!

[Update 19.9.: Niin toisin on Tansaniassa! Pikkupojan suosikkikriitikko Harri Römpötti paljastaa kapitalismin karmeat seuraamukset YLEantoisan Dokumenttiprojektin Darwinin painajainen-elokuvan tämänpäiväisessä Totuuden arvostelussaan:

Kamalimman painajaisen on saanut aikaan raaka kapitalismi. Tansaniassa Victoriajärven rannoilla ei ole juuri muuta työtä kuin kalateollisuus. Naisille on tarjolla prostituutiota.

Puolentoista vuoden takaisessa dokumentin Kumppanin arvostelussaan Harri taas kiteyttää osuvasti Pahan olemuksen:

Elokuvaohjaaja Hubert Sauperin uutuuselokuvan nimen taustalla on kapitalismin kannibalistinen luonne. Se tutkii sosiaalisen ja biologisen darwinismin seurauksia Tansaniassa.

]

[Update 22.9.: Römpötti esittelee loistavia kriitikon taitojaan myös viime perjantain Metro-lehdessä sivulla 19 (kiitos anonille vinkistä!). Harrin lyhyt ja ytimekäs Goren elokuvan kritiikki pureutuu niin nerokkaasti dokumentin varsinaiseen ytimeen, että Pikkupoika laittaa arvostelun tähän kokonaisuudessaan myös tulevien sukupolvien ihailtavaksi.

Luvassa kuumat paikat
EPÄMIELLYTTÄVÄÄ
Ilmaston lämpenemisen vaarat ovat totta totisesti epämiellyttävä juttu.

Muistatteko Floridan ääntenlaskusotkun Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vuonna 2000? Sitä on luonnehdittu jopa vallankaappaukseksi, jossa George Bush nappasi viran enemmän ääniä saaneelta Al Gorelta.

Davis Guggenheimin Epämiellyttävä totuus (An Inconvenient Truth, USA 2006) ei ole dokumentti siitä epämiellyttävästä totuudesta, vaan toisesta ­ ja jopa tärkeämmästä. Elokuva on lähinnä tallenne esitelmästä, jota Gore kiertää pitämässä ympäri maailmaa, Suomessakin syyskuun alussa.

Gore yrittää herättää mahdollisimman monet huomaamaan ilmaston lämpenemisen vaarat. Ja ne ovat totta totisesti epämiellyttävä juttu. Goren audiovisuaalisilla apuvälineillä höystämä esitelmä on viihdyttävä ja vakuuttava. Sotisikohan Yhdysvallat ympäristön eikä öljyn puolesta, jos demokratia olisi todella toiminut maailman mahtavimmassa maassa?

HARRI RÖMPÖTTI

]