Tasan 40 vuotta sitten maailman progressiiviset voimat
aloittivat Tšekkoslovakian
normalisoinnin, jonka ensi merkkeinä ilmaantuneet Rauhan Lähettiläät Tšekkoslovakian kansa
otti ilolla vastaan 21. päivän aamuna. Tämä
kriisikehityksen Puolueessa keskeyttänyt imperialisminvastaisen taistelun voittoisa merkkipylväs mahdollisti Puolueen edistyksellisimpien voimien
profiilin kohotuksen Tasavallassakin. Niinpä nyt juhlapäivänä Pikkupoika jää jännityksellä odottamaan huomisen
Totuuden seikkaperäistä selvitystä tapahtumista niin Tšekkoslovakiassa kuin Tasavallassakin. Erityisesti
Hannu Marttilan tai
Veli-Pekka Leppäsen tiukka analyysi Prahan imperialismin vastaisesta torjuntavoitosta olisi Valaisevaa luettavaa.
[Lisäys 21.8.: Totuuden muistelut jäivät valitettavan vaatimattomiksi; Pikkupoika jäi erityisesti kaipaamaan jo aikanaan aktiivisesti Rauhan Panssareita
puolustaneiden esiintuloa.
Pääkirjoitussivulla
haikaillaan menetetyn Unelman perään ja kultturisivuille
Kari Jyrkinen Tärkein viesti kuuluu: Freet-luettelon lupauksen mukaisesti synnytän tilaajalle täsmätekstiä itäisen Keski-Euroopan (melkein) kaikista mahdollisista aiheista.
Suomesta lähdin 1973; idän "reaalitodellisuudesta" on siis kertynyt kokemusta.
Lienen tällä hetkellä ainoa Tshekissä asuva suomalainen journalisti, joka on akkreditoitu paikallisessa UM:ssa.
on tuottanut lupaustensa mukaisesti tilaajan näköistä
tekstiä.
Vuoden 1989 jälkeen valtaan nousseita uusliberalisteja ei "ihmiskasvoisen sosialismin" muistelu kiinnostanut. Oikeistolle kaikki kommunismi oli rikollista, Prahan kevät mukaan lukien. [Reijo] Nikkilän dokumenttiakin oli aiemmin turhaan tarjottu Tšekkiin.
Shokkidoktriini! Mitään yllätävää ei toki ole, että noita rikollisia ei kiinnosta (nyt jo rehabilitoitujen) haaveiden muistelu tai
Puolueen näköradion myöhemmän Moskovan kirjeenvaihtajan dokumentti. Varsinkin kun
Reijolla olisi varmasti maailman Edistyksellisten hyväksymä näkökulma.
Olin tuolloin 28-vuotias aktiivinen vasemmistolainen. Suomen kommunistiseen puolueeseen olin liittynyt jo 19-vuotiaana, mutta olin varsin tyytymätön sen mielestäni lepsuun toimintaan kansainvälisissä asioissa.
Vähäisen tarjonnan helmi löytyy kuitenkin samalta Totuuden kulttuurisivulta.
Veli-Pekka Leppänen ei taaskaan petä!
Sopiiko Venäjän hyökkäys Georgiaan 2008 rinnastaa Prahan panssareihin 1968? Sikäli sopii, että aggressiota pitää nimittää aggressioksi, loukkaukseksi suvereenia valtiota ja kansainvälistä oikeutta kohtaan. Molemmat invaasiot tietysti kolauttivat pahasti suurvallan arvostusta.
Muut analogiat jäävät vajavaisiksi. Tšekkoslovakia 1968 kuului ennen muuta kommunismin leirin jäsentenvälisiin kriiseihin, nyky-Georgia on paljas maailmanpoliittinen valtakonflikti.
Niinpä! Tšekkoslovakian kansan viisas ja vapaaehtoinen siirtyminen Puolueen leiriin tekee vuoden 1968 tapahtumista vähän niinkuin oikeutetun perheen sisäisen kurinpalautuksen.
Ero näkyy sotilas- ja valtioajattelun muutoksessa. Georgian juttu viittaa siihen, että Venäjän federaatio on eräässä mielessä taantumassa prekommunistisen aikakauden aatteisiin ja ihanteisiin. Tsaarien meriitteinä laskettiin, kuinka paljon kunkin hallituskaudella oli saatu uutta maa- ja merialaa valloitetuksi. Minne keisarin sotalippu oli kerran pystytetty, sieltä älköön vetäydyttäkö.
Juuri näin! Venäjällä ollaan taannuttu 100 vuoden takaisiin aatteisiin ja ihanteisiin. Toisin oli Rauhaarakastavana aikakautena, kun se
ei koskaan hyökännyt minnekään eikä sillä ollut mitään
imperialistisia tavoitteita. Kaikilta antifasistisen taistelun tuoksinnassa vahingossa saaduilta
maa- ja merialueiltakin vetäydyttiin välittömästi. Oi niitä edistyksen aikoja!]