Orwell oli oikeassa ... 1984 on olemassa ja voimissaan... 2010-luvun Suomessa juuri nyt ja tänään. Puolue on jälleen kutonut Keisarille uudet koreat (v)aatteet. "Men han har jo ikke noget paa," sagde et lille Barn.
Ensimmäisen luin aamulla Hesarin sunnuntaisivuilta: Ruuhkaa ilmassa. Kahden sivun reportaasi Euroopan halpalennoilta kertoi Euroopasta, nykyeurooppalaisista ja eurooppalaisesta (työ)elämästä enemmän kuin säkillinen tutkimusraportteja tai kolmipäiväinen seminaari satoine powerpointteineen. “Eurooppa on täynnä elintasoeroja, joita kaikki haluavat käyttää hyväkseen”, Ritva Liisa Snellman kirjoitti. Se oli reportaasin avainvirke.
Sama Puolueen selkokielellä: työvoiman ja pääoman vapaa liikkuvuus sekä avoin kilpailu ovat törkeää riistoa.
Ihmiset lentelevät työhön, polttareihin, sukuloimaan, pitämään hauskaa. Seitkytlukulaisessa laulussa juna kuljetti hiljaista miestä. Nyt halpalentoyhtiöt kuljettavat hiljaisia naisia ja miehiä.
Tämä ei ole positiivinen kommentti halpalentoyhtiöiden tarjoamista mahdollisuuksista, vaikka moni nuorempi saattaa niin virheellisesti ymmärtää. Reetta tekee tuossa vertauksen Kaj Chydeniuksen säveltämään ja Aulikki Oksasen sanoittamaan kappaleeseen Laulu siirtotyöläisestä. Kas tässä laulu Kristiina Halkolan tulkitsemana (Puolueen näköradion nauhoitus vuodelta 1979 tästä; nuoremmille lukijoille juontajien kommentit ennen kappaleen alkua voivat olla valaisevia):
Juna hiljaista miestä kuljettaa. Mitä miettii se mies? Mihin matkustaa? On ruskea salkku ja takki, kumisaappaat ja lippalakki.
Juna hiljaista miestä kuljettaa. Kuka onkaan se mies? Mikä on se maa, se, missä saa katsella yötöntä yötä, vaan aikuinen mies on vailla työtä? Ja siihen se loppuu se vapaus. Vai onko hän poikkeustapaus?
Ja pilvet ne kauaksi kiikkuvat, joet vierivät, lepikot liikkuvat. Jää velkainen talo ja nälkäiset mahat. Saa lapion myydä, kun loppuu rahat.
Niin viskovat ne työmiestä riskiä kuin pikkuista, kurjaa piskiä. Juna hiljaista miestä kuljettaa, ja matkan pää on siirtotyömaa.
Oi, armas Suomi, mitä hälle se antaa? Hän parakin luona patjaa kantaa, ei paljoa puhu, vaan takanansa on monta muuta; kokonainen kansa.
IDA: Paitsi se, että laulun kantavana ideana on, että on jotenkin väärin ettei kaikille kaikkialla ole töitä "tarjolla" ja että se on jonkinnäköistä fundamentaalista riistoa että on mahdollisuus lähteä ja joku vielä lähtee kohottamaa omaa ja lähipiirinsä elintasoa töitä tekemällä sinne missä niitä on tarjolla. Sosialismissa kaikilla pitää olla sama elintaso ilman ponnisteluja riippumatta siitä mitä he tekevät ja missä asuvat. Kommunismissa taas asia on ratkaistu niin, että valtio tietää miten ihmiset on parasta sijoittaa ja kysynnän ja tarjonnan ongelmaa ei ole: aina riitti Siperiaankin työmiehiä esim. junarataa rakentamaan.
Mutta aikaansa nähden tuon voi nähdä hyvinkin käänteisenä ja miettiä millaisen politiikan johdosta tuosta siirtotyöläisyydestä tuli aikanaan niin laaja ilmiö.
Esimerkiksi YLEn version lopussa voisi olla reipas huuto: "Missä maassa kansatkin siirretään kaikkein nopeimmin: Neuvostoliitossa!" :)
On surkeaa, että tuollaisia rinnastuksia tehdään. Nykyajan siirtotyömaiden työläiset istuvat kuppiloissa kortistojen elätteinä ja virkamiehinä erilaisissa matalan tuottavuuden eläkeviroissa. Reetta Meriläinen ei ymmärrä, että tuo laulu ei ole ollut osaaottava - paitsi ehkä hyödyllisten idioottien Chydeniuksen, Oksasen ja Halkolan silmissä - vaan puhtaasti propagandistinen. Vallan kahvaan pyrkineet salonkikommarit tuottivat tällaisia lauluja apinoimalla Neuvostoliitossa tuotettuja todellisia työläisiä pilkkanaan pitäneitä lauluja. Ihmisen ajattelun ja toiminnan vapauteen uskoneet taantumukselliset oikeistovoimat olivat jo parikymmentä vuotta tuottaneet rhythm-bluesia, joissa kyllä surkuteltiin elämän kovuutta, mutta vihan lietsonnan sijaan lohdutuksen tuottajana. Ihan vain sillä perusteella arvioituna, kumpi musiikki on kyennyt houkuttelemaan yhä uusia sukupolvia äärelleen, en väittäisi että propaganda vastaa ihmisten todellisia toiveita. Reetta Meriläisen kirjoitus on suoraan sanottuna järkyttävää paskaa ihmiseltä, jonka asemansa vuoksi tulisi pystyä erottamaan se, miltä pohjalta taidetta on tuotettu. Johdonmukaisesti Reetan tulisi myös ihailla Stalin-aiheisia neuvostofilmejä ja -patsaita, mutta siihen hän on näemmä tarpeeksi älykäs. Muta kas vain; sellainen onkin oikein puolen sivun korkuisena värikuvana julkaistukin sivulla C8!
Youtuben versio on parempi.
VastaaPoistaItse asiassa laulussa ei ole niin kauheasti vikaa. Suurin taitaa olla se, että kommarit kuvittelevat kansan olevan heidän takanaan.
IDA: Paitsi se, että laulun kantavana ideana on, että on jotenkin väärin ettei kaikille kaikkialla ole töitä "tarjolla" ja että se on jonkinnäköistä fundamentaalista riistoa että on mahdollisuus lähteä ja joku vielä lähtee kohottamaa omaa ja lähipiirinsä elintasoa töitä tekemällä sinne missä niitä on tarjolla. Sosialismissa kaikilla pitää olla sama elintaso ilman ponnisteluja riippumatta siitä mitä he tekevät ja missä asuvat. Kommunismissa taas asia on ratkaistu niin, että valtio tietää miten ihmiset on parasta sijoittaa ja kysynnän ja tarjonnan ongelmaa ei ole: aina riitti Siperiaankin työmiehiä esim. junarataa rakentamaan.
VastaaPoistaMutta aikaansa nähden tuon voi nähdä hyvinkin käänteisenä ja miettiä millaisen politiikan johdosta tuosta siirtotyöläisyydestä tuli aikanaan niin laaja ilmiö.
VastaaPoistaEsimerkiksi YLEn version lopussa voisi olla reipas huuto: "Missä maassa kansatkin siirretään kaikkein nopeimmin: Neuvostoliitossa!" :)
On surkeaa, että tuollaisia rinnastuksia tehdään. Nykyajan siirtotyömaiden työläiset istuvat kuppiloissa kortistojen elätteinä ja virkamiehinä erilaisissa matalan tuottavuuden eläkeviroissa. Reetta Meriläinen ei ymmärrä, että tuo laulu ei ole ollut osaaottava - paitsi ehkä hyödyllisten idioottien Chydeniuksen, Oksasen ja Halkolan silmissä - vaan puhtaasti propagandistinen. Vallan kahvaan pyrkineet salonkikommarit tuottivat tällaisia lauluja apinoimalla Neuvostoliitossa tuotettuja todellisia työläisiä pilkkanaan pitäneitä lauluja. Ihmisen ajattelun ja toiminnan vapauteen uskoneet taantumukselliset oikeistovoimat olivat jo parikymmentä vuotta tuottaneet rhythm-bluesia, joissa kyllä surkuteltiin elämän kovuutta, mutta vihan lietsonnan sijaan lohdutuksen tuottajana. Ihan vain sillä perusteella arvioituna, kumpi musiikki on kyennyt houkuttelemaan yhä uusia sukupolvia äärelleen, en väittäisi että propaganda vastaa ihmisten todellisia toiveita. Reetta Meriläisen kirjoitus on suoraan sanottuna järkyttävää paskaa ihmiseltä, jonka asemansa vuoksi tulisi pystyä erottamaan se, miltä pohjalta taidetta on tuotettu. Johdonmukaisesti Reetan tulisi myös ihailla Stalin-aiheisia neuvostofilmejä ja -patsaita, mutta siihen hän on näemmä tarpeeksi älykäs. Muta kas vain; sellainen onkin oikein puolen sivun korkuisena värikuvana julkaistukin sivulla C8!
VastaaPoista