40 vuotta normalisoinnista

Tasan 40 vuotta sitten maailman progressiiviset voimat aloittivat Tšekkoslovakian normalisoinnin, jonka ensi merkkeinä ilmaantuneet Rauhan Lähettiläät Tšekkoslovakian kansa otti ilolla vastaan 21. päivän aamuna. Tämä kriisikehityksen Puolueessa keskeyttänyt imperialisminvastaisen taistelun voittoisa merkkipylväs mahdollisti Puolueen edistyksellisimpien voimien profiilin kohotuksen Tasavallassakin. Niinpä nyt juhlapäivänä Pikkupoika jää jännityksellä odottamaan huomisen Totuuden seikkaperäistä selvitystä tapahtumista niin Tšekkoslovakiassa kuin Tasavallassakin. Erityisesti Hannu Marttilan tai Veli-Pekka Leppäsen tiukka analyysi Prahan imperialismin vastaisesta torjuntavoitosta olisi Valaisevaa luettavaa.

[Lisäys 21.8.: Totuuden muistelut jäivät valitettavan vaatimattomiksi; Pikkupoika jäi erityisesti kaipaamaan jo aikanaan aktiivisesti Rauhan Panssareita puolustaneiden esiintuloa.
Pääkirjoitussivulla haikaillaan menetetyn Unelman perään ja kultturisivuille Kari Jyrkinen

Tärkein viesti kuuluu: Freet-luettelon lupauksen mukaisesti synnytän tilaajalle täsmätekstiä itäisen Keski-Euroopan (melkein) kaikista mahdollisista aiheista.

Suomesta lähdin 1973; idän "reaalitodellisuudesta" on siis kertynyt kokemusta.

Lienen tällä hetkellä ainoa Tshekissä asuva suomalainen journalisti, joka on akkreditoitu paikallisessa UM:ssa.

on tuottanut lupaustensa mukaisesti tilaajan näköistä tekstiä.

Vuoden 1989 jälkeen valtaan nousseita uusliberalisteja ei "ihmiskasvoisen sosialismin" muistelu kiinnostanut. Oikeistolle kaikki kommunismi oli rikollista, Prahan kevät mukaan lukien. [Reijo] Nikkilän dokumenttiakin oli aiemmin turhaan tarjottu Tšekkiin.

Shokkidoktriini! Mitään yllätävää ei toki ole, että noita rikollisia ei kiinnosta (nyt jo rehabilitoitujen) haaveiden muistelu tai Puolueen näköradion myöhemmän Moskovan kirjeenvaihtajan dokumentti. Varsinkin kun Reijolla olisi varmasti maailman Edistyksellisten hyväksymä näkökulma.

Olin tuolloin 28-vuotias aktiivinen vasemmistolainen. Suomen kommunistiseen puolueeseen olin liittynyt jo 19-vuotiaana, mutta olin varsin tyytymätön sen mielestäni lepsuun toimintaan kansainvälisissä asioissa.

Vähäisen tarjonnan helmi löytyy kuitenkin samalta Totuuden kulttuurisivulta. Veli-Pekka Leppänen ei taaskaan petä!

Sopiiko Venäjän hyökkäys Georgiaan 2008 rinnastaa Prahan panssareihin 1968? Sikäli sopii, että aggressiota pitää nimittää aggressioksi, loukkaukseksi suvereenia valtiota ja kansainvälistä oikeutta kohtaan. Molemmat invaasiot tietysti kolauttivat pahasti suurvallan arvostusta.

Muut analogiat jäävät vajavaisiksi. Tšekkoslovakia 1968 kuului ennen muuta kommunismin leirin jäsentenvälisiin kriiseihin, nyky-Georgia on paljas maailmanpoliittinen valtakonflikti.

Niinpä! Tšekkoslovakian kansan viisas ja vapaaehtoinen siirtyminen Puolueen leiriin tekee vuoden 1968 tapahtumista vähän niinkuin oikeutetun perheen sisäisen kurinpalautuksen.

Ero näkyy sotilas- ja valtioajattelun muutoksessa. Georgian juttu viittaa siihen, että Venäjän federaatio on eräässä mielessä taantumassa prekommunistisen aikakauden aatteisiin ja ihanteisiin. Tsaarien meriitteinä laskettiin, kuinka paljon kunkin hallituskaudella oli saatu uutta maa- ja merialaa valloitetuksi. Minne keisarin sotalippu oli kerran pystytetty, sieltä älköön vetäydyttäkö.

Juuri näin! Venäjällä ollaan taannuttu 100 vuoden takaisiin aatteisiin ja ihanteisiin. Toisin oli Rauhaarakastavana aikakautena, kun se ei koskaan hyökännyt minnekään eikä sillä ollut mitään imperialistisia tavoitteita. Kaikilta antifasistisen taistelun tuoksinnassa vahingossa saaduilta maa- ja merialueiltakin vetäydyttiin välittömästi. Oi niitä edistyksen aikoja!]