Tunnettu yhdysvaltalaispoliitikko on haukkunut Saksan entistä liittokansleria Gerhard Schröderiä poliittiseksi prostituoiduksi.Kyllä on kauhea mies tämä Lantos, kuka sitten lieneekään. Mitä hän nyt noin riitaa haastaa? Missä yhteydessä? Totuuden poistiivistämä materiaali löytyy toki AP:n , DPA:n tai Deutche Wellen artikkeleista, mutta paksunahkaisille lukijoilleen Pikkupoika suosittaa itse lausunnun katsomisen:
"Olen verrannut häntä poliittiseen prostituoituun, kun hän nyt ottaa vastaan isoja seteleitä [Venäjän presidentiltä Vladimir] Putinilta. Mutta vaalipiirini seksityöläiset loukkaantuisivat, joten en enää käytä tätä vertausta", edustajainhuoneen ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Tom Lantos sanoi Washingtonissa.
Lantos viittasi Schröderin nykyiseen tehtävään venäläis-saksalaisen maakaasuputkiyhtiön johdossa.
Saksan poliittinen eliitti tuomitsi Lantosin kommentit.
Hallitus piti lausuntoa "ennenkuulumattomana tapana haastaa riitaa Saksan entisen liittokanslerin kanssa".
Yhdysvaltain ja Saksan suhteet säröilivät Schröderin kanslerikaudella, sillä USA:ssa loukkaannuttiin Schröderin suorasukaisesta tavasta kieltäytyä Irakin-sotaretkestä.
Videolinkistä Pikkupoika kiittää Davids Medienkritikiä, josta kannattaa käydä lukemassa Saksan Totuuden reagointi Tomin lausuntoon.
Miksi joillakin vanhemmilla, vähemmän politiikkaa seuraavilla ihmisillä on sellainen käsitys, että Totuus on oikeistolainen lehti ja että Totuutta myös yleisesti pidetään ja on aina pidetty oikeistolaisena lehtenä?
VastaaPoistaLähinnä uljaasta lehden historiasta johtuen, varmaankin. Ja osin varmasti myös Virkkusen avoimesta EU- ja Nato-myönteisyydestä.
VastaaPoistaOnhan se kieltämättä huvittavaa kun vanhemmat (joista suhteellisesti suurempi osa on vasemmistolaisia kuin nuoremmista sukupolvista) pokerinaamalla syyttävät Totuutta oikeistomediaksi. Vasemmiston vaalitappiota ainakin osin selittää se, että vuoden 2003 vaalien jälkeen noin 250.000 vanhaa äänestäjää on kuollut ja 250.000 nuorta saanut äänioikeuden.
Kyllä nuo sakemannit on niin hassuja, kun itse voivat haukkua Suuren Saatanan istuvaa päämiestä, mutta närkästyvät oman edellisen päämiehen tölväisyä. Se kalikka kalahtaa mikä rattaisiin heitetään...
Minun havaintojeni mukaan huomattavan suuri osa nuoremmasta vasemmistosta pitää Totuutta oikeistomediana ja on vilpittömän hämmästynyt, kun sitä tietyissä piireissä arvostellaan vasemmistolaisuudesta. Syynä on aina juuri Virkkusen (ja Max Jakobsonin) pääkirjoitussivulla osoittama avoin Nato-myönteisyys, vaikkei se lehden sisäsivuilla minusta ihmeemmiin näy. Joskus tuntuu, etteivät vasemmistolaiset lue Totuudesta muuta kuin pääkirjoitussivun.
VastaaPoistaMikä on nopein ja tehokkain keino vakuuttaa Totuutta oikeistolaisena tai neutraalina pitävä henkilö lehden todellisesta linjasta?
VastaaPoistaOlen huomannut, että Totuutta oikeistolaisena pitävät eivät useinkaan ole tulleet ajatelleeksi pääkirjoitussivujen ja sisäsivujen välistä eroa sekä sitä, että lehden varsinainen vaikuttaminen tapahtuu sisäsivuilla (vaikka ns. virallinen linja luotaisiinkin pääkirjoitussivulla), joten siitä huomauttaminen voi ainakin saada heidät ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Toinen juttu tietenkin, saako se heidät vakuuttumaan. Eräs henkilö, jolle huomautin asiasta, kommentoi näin:
VastaaPoista"Pääkirjoitussivu on useimmiten todella oikeistolainen, ja todellakin promoaa NATO-jäsenyyttä ihan avoimesti, myös sen tunnustaen. Sisäsivut ovat osittain oikeistosävyisiä: esim. taloussivuilta on turha etsiä kulutusyhteiskunnan kritiikkiä, ja ulkopolitiikkaosasto uutisoi usein erityisen näkyvästi ne asiat, joista voi tehdä NATO-myönteisiä päätelmiä. Toisaalta suurin osa sisäsivuista on lähinnä demarihenkisiä, ja jopa radikaalin vasemmistolaisia juttuja on välillä ollut ainakin kulttuuri- ja sunnuntaisivuilla ja NYT-liitteessä. Aika huono balanssi tietysti, kun talous ja politiikka on oikeistolaisten vastuulla, ja vasemmistolaisille jäävät viihteellisemmät osiot."
Tässä on muuten Tuomas Anhavan fiksua tekstiä lähes viidenkymmenen vuoden takaa siitä, mihin sanomalehtien vaikuttaminen perustuu ja miten se käytännössä tapahtuu. Lienee suurelta osin sovellettavissa nykypäiväänkin:
VastaaPoistaNeljäs valtiomahti on jokapäiväisen suggestion mahtia. Sen kannalta ovat suurlehdille myös ideologiset kysymykset sivuseikkoja, erehtymättömän vapauden illuusio sen sijaan välttämätön. Koska suurlehtien talous kokonaan perustuu ilmoituksiin, niiden poliittiset kannat määrää pääasiallisesti ilmoittajakunnan taloudellinen yhteisetu; maku-, vivahde- ja pikkuseikoissa myös omistajan tai toimituksen mielenlaatu. Poliittisesti selväohjelmaiset lehdet ovat länsimailla Ranskaa lukuun ottamatta pienilevikkisiä, koska niiden on vaikea pysyä sopusoinnussa suurten ja useimpien ilmoittajien kanssa. Mutta sekä isoille että pienille lehdille on elintärkeää osuus yhteiseen päivittäiseen suggestiomahtiin.
Tämä mahti rakentuu sillä, että lukijat niin alttiisti kuin suinkin ottavat joka päivä vastaan lehdistön kaikkea ja kaikkia esittävän sanavirran ja unohtavat huomiseen mennessä valtaosan detaljeista. Pikkuseikkojen unohtaminen on olennaista, koska niillä ensisijaisesti vaikutetaan ja ne on päivästä päivään toistettava jokseenkin yhdenkaltaisina. On luotava olotila, jossa lukijat asettuvat mahdollisimman tasasuuntaiseksi massaksi ja jossa lehdistö voi toimia eräänlaisena yleistajuntana; lukijoista täytyy tuntua, että enin osa lehtien sisällystä nousee miltei heidän omasta mielestään.
Tällaisen olotilan ylläpitämistä häiritsee pieninkin viite, joka voi havahduttaa lukijan huomaamaan, miten täydelleen lehdet määräävät hänen tajuntansa päivittäisen sisällyksen ja säätävät sitä; miten valikoitua on lehtien luotettavuus, miten illusorista niiden vapaus. Eljas Erkon Paavo Haavikkoa koskeva oikku ja sen välittömät seuraukset HS:n toimituksen ja kirjoittajien työlle ovat sinänsä vähäinen sattumus, joka yleisemminkään julkistettuna ei monia kiinnosta. Mutta jos tällaiset ja paljon karkeammat otteet ja niiden oireellisuus ja kantavuus tulisivat laajemmalti puheeksi, kävisi hankalaksi pitää yllä sitä lukijain puolitajuisuutta, jota neljännen valtiomahdin käyttely edellyttää. ("Lehdet lehtiä", Ylioppilaslehti 20/1959)
Itse näkisin, että Totuutta ei voi suoraan sanoa vasemmisto- tai oikeistomediaksi. Kyse on yleisemmin toimittajiksi hakeutuvien ihmisten ideologisesta vakaumuksesta, joka on ympäröivään yhteiskuntaan verrattuna selkeästi vasemmistolaisempi.
VastaaPoistaLisäksi näillä nuorilla broilereilla ei ole riittävää tiedollista pohjaa eikä elämänkokemusta, jotta he pystyisivät käsittelemään vaikeita yhteiskunnallisia asioita muutoin kuin median valtaideologian eli punavihreän homoseksuaalifeminismin kautta.
Kaikissa medioissa vaikuttaa vielä vanhojen taistolaisten toveriverkko, jonka vaikutus on tosin hiipumaan päin.
Ilmoittajien vaikutusvaltaa liioitellaan ja tämän chomskyismin todenperäisyyden voi kyseenalaistaa.
Ilmoittajien vaikutusvaltaa liioitellaan ja tämän chomskyismin todenperäisyyden voi kyseenalaistaa.
VastaaPoistaJep, mutta kyse oli tuossa Anhavan analyysissa 50 vuoden takaisesta tilanteesta. Ilmoittajien rooli ei joka tapauksessa minusta ollut siinä olennaista, vaan päivästä päivään toistettavilla pikkuseikoilla vaikuttaminen (as opposed to lehden "virallinen linja", josta lukijat ovat usein autuaan tietämättömiä).
Kyse on yleisemmin toimittajiksi hakeutuvien ihmisten ideologisesta vakaumuksesta, joka on ympäröivään yhteiskuntaan verrattuna selkeästi vasemmistolaisempi.
Tästä olen aivan samaa mieltä.