Euroopan Hugo

Viikko sitten Totuuden Pariisin nero, Minna Nalbantoglu raportoi blogissaan suuren idolinsa, Ségolène Royalin, vaalikampanjan pienoisesta takkuilusta asiakysymysten parissa. Minna kuitenkin vakuutti, että takkuilu on ohi menevää ja asiakysymyksiin palataan vielä.

Royal on keskittynyt kansalaisten kuuntelemiseen. Hänen tukijansa ovat järjestäneet ympäri maata pienimuotoisia keskustelutilaisuuksia. Niistä saatuja ajatuksia ehdokkaan on määrä myöhemmin käyttää ohjelmassaan.

Ongelmana on, että kukaan ei vieläkään tiedä, mitä mieltä Royal itse on monista asiakysymyksistä.

Nyt on tämäkin asia saatu järjestykseen ja Minna voi huokaista helpotuksesta. Royal nimittäin julkisti eilen 100 kohdan modernin manifestinsa. Munkhammar tiivistää ohjelman sisällön:

She promises to fight globalisation and any free-market reform. She wants to increase the minimum wage, nationalise companies, increase taxes, re-regulate the labor market, expand public welfare contributions, boost public housing, etc.

Tällä modernilla ohjelmalla Ranska nousisi nopeasti kehityksen kärkeen, suorastaan Euroopan Venezuelaksi. Uutta ja modernia ajattelua Royal todisteli myös eilisessä puheessaan.

Jos minut valitaan, minusta tulee koko Ranskan presidentti, myös niiden, jotka eivät minua äänestäneet.

Miksihän Pikkupojalla on tänään päänsäryn lisäksi pahemmanlaatuinen déjà vu -olo?

[Update 13.2.: Kuten Pikkupoika arveli, Minna ei pettynyt.

Ségolène Royalin hartaasti odotettu linjapuhe sunnuntaina vaikuttaa saaneen varovaisen myönteisen vastaanoton.]