Kuten mm.
Vasarahammer [
2] ja
Kumitonttu ovat huomanneet,
Totuuden pääkirjoitussivun Vieraskynässä on menossa
vastavallankumouksellisen sarjan jatkoksi vallankumouksellinen (*) "Kohti kestävää kulutusta"-kirjoitussarja. Tänään oli
vuorossa kuluttajasankari Leo Stranius (
CV, Totuuden versio: "Kirjoittaja on hallintotieteiden maisteri, joka tutkii yhteiskunnallisia liikkeitä."), jonka
blogista löytyy merkintä perjantailta 27.6.:
Helsingin Sanomissa on menossa kohti kestävää kulutusta vieraskynä -sarja. Kyseessä on taannoisen vetämäni kestävän kehityksen aikalaisvisiohankkeen [vaatii salasanan] tuotokset. Tähän mennessä on julkaistu jo Sauli Rouhisen, Tuuli Hirvilammen ja Elina Turusen [Riikka Niskakarin vastaus] sekä Päivi Mattilan loistavat kirjoitukset. Seuratkaa tilannetta. Lisää hyviä kirjoituksia on tulossa.
Leo todellakin tiesi mistä puhui, sillä seuraava hyvä kirjoitus oli siis hänen itsensä kirjoittama. Leo:
Vapaaehtoisella vaatimattomuudella (voluntary simplicity, downshifting) tarkoitan sitä, että voimme työskennellä, haluta ja kuluttaa vähemmän ja olla tämän seurauksena onnellisempia. Ihmiset voivat siis vapaaehtoisesti vähentää tulojaan ja sen myötä luonnonvarojen kulutustaan saadakseen lisää vapaa-aikaa.
Vapaaehtoisesti vaatimaton ottaa esimerkiksi sapattivapaan palkkatöistään ja käyttää ajan henkisyyden etsintään tai viettääkseen aikaa perheen kanssa.
Askeettinen hedonismi tarkoittaa, että pidättäytymällä tietyistä ympäristölle tuhoisista kulutushyödykkeistä voimme nauttia elämästämme enemmän ja kokea voivamme paremmin. Askeettinen hedonisti kokee elävänsä ylellisyydessä, vaikka hän on luopunut esimerkiksi henkilöautosta, lihan syönnistä tai liiallisesta lämmityksestä. Immanuel Kantia mukaillen hän ei ole halujensa orja vaan hänellä on vapaus määrätä oman toimintansa lait. Askeettisen hedonistin viettitoiminnot eivät ole hetkittäisten ärsykkeiden armoilla.
Radikaali kulutuskarkuruus taas tarkoittaa kokonaisvaltaista irtautumista länsimaisesta kulutuskeskeisestä yhteiskunnasta ja luonnon hyväksikäytöstä.
Kulutuskarkurit ovat niin "rikkaita", että heillä on varaa olla kokonaan ilman ja siirtyä elämään normaalin palkkatyön ja yhteiskunnan ulkopuolelle esimerkiksi omavaraistalouteen tai ekoyhteisöön. Kulutuskarkuri irtautuu öljyriippuvuudesta sekä tuottaa ruokansa ja muut hyödykkeensä mahdollisesti itse.
---
Vapaaehtoisesti vaatimattomat, askeettiset hedonistit ja kulutuskarkurit elävät nykyhetkessä sitä elämää, joka ihmiskunnan keskuudessa saa tulevaisuudessa toivottavasti laajan jalansijan.
Äiti Gaia kiittää ja kumartaa! Ja maailma pelastuu!
Tämän Leon vetämän upean projektin tausta selviää hankkeen
väliraportista:
Ympäristö- ja kehitysjärjestöjen Kestävän kehityksen aikalaisvisiohankkeen tavoitteena on edistää kansallisen kestävän kehityksen strategian toimeenpanoa sekä uudistaa ja monipuolistaa kestävästä kehityksestä käytävää julkista keskustelua. Hankkeelle on saatu ympäristöministeriön rahoitusta 10500 euroa.
Hankkeen puitteissa on järjestetty kaksi seminaaria, joihin on kutsuttu kansalaisaktivisteja, tutkijoita ja muita toimijoita keskustelemaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan edellytyksistä. Näissä tapaamisissa syntyneitä ajatuksia on työstetty kirjoituksiksi blogialustaa käyttäen, ja valmiita tekstejä tullaan julkaisemaan sekä mm. verkossa ja sanomalehtien vieraskynäkirjoituksina.
---
Kestävän kehityksen aikalaisvisiohankkeen yhteistyökumppaneita ovat Dodo, Kepa, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Natur och Miljö, Siemenpuusäätiö, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Ympäristökasvatuksen Seura, WWF sekä Ympäristö ja kehitys ry.
Pikkupoika panee suurella ilolla merkille, että Totuus on antanut etusivunsa tällaisen monipuolisia Visioita tuottavan, verovaroin kustannetun projektin käyttöön. Niille, jotka eivät ole sarjaa lukeneet tai haluavat kurkistaa jo jatko-osiin, Pikkupojalla on tarjota lisää 10500 euron
Välähdyksia.
"Elämäntapa, jossa esimerkiksi asutaan ahtaammin, matkustetaan lähialueilla eikä korvata toimivia laitteita uudemmilla laitteilla."
"Perusturva. Minimitoimeentulon rinnalle voitaisiin tuoda maksimielintason käsite.”
”Tarvitaan ekologinen Pohjois-Karjala-projekti.”
”Tuhlaava ja surutta päästelevä Tupla-Suomi on ylellisyyttä, johon maapallolla ei ole varaa.”
”Ekolakot ja elämäntapakokeilut ovatkin vastareaktio kulutuskeskeiselle yhteiskunnalle.”
”Suomessa pitäisi tehdä lisää avoimesti toteutettuja kokeiluja. Esimerkkiä voisi ottaa vaikkapa Tukholman ruuhkamaksukokeilusta.”
”Kun ilmastopolitiikan ohjaus tulevaisuudessa kiristyy, vähäpäästöiset työpaikat ovat varmasti saastuttavia vakaampia ja arvostetumpia.”
”Myös Suomen ’kestävän kehityksen strategian’ tavoitteet tukevat kaupallisen kulutuksen kiihtyvän kasvun kilpailua, joka on globaalin ympäristöuhan perussyy ja vallitsevaan ostovoiman valtaan sisältyvän kestämättömän ja eriarvoisen kehityksen lähde.”
(*)
Ruuhka-Suomen 22.9.2007:
Liiton työläisillä ja aktivisteilla oli vahva edustus Kestävän kehityksen aikalaisvisio -työpajassa Harakassa (Nissinen, Stranius, Kaskinen, Heino, Koski, Tapani jne.). Seminaari oli osa kestävän kehityksen toimikunnan rahoittamaa projektia, jolla luodaan katsausta kestävään kehitykseen 20 vuotta Brundtlandia myöhemmin muun muassa vieraskynäkirjoituksia ja kolumneja kirjoittamalla. Tilaisuus oli erittäin inspiroiva, koska arjen "puskasodassa" ei oikein ehdi "itsevaarinottoon" eli reflektoimaan tekemistään laajemmassa kontekstissa. Projektia on Norppaluolassa pidetty keski-ikäistyneenä ja keskiluokkaistuneena versiona ympäristövallankumouksesta. Uskon että tämä prosessi on kuitenkin osa sitä etsintää, mitä on monellakin menossa. Verkostoissa on levotonta värinää, mannerlaatat etsivät uutta asentoa. Ympäristövallankumous 2.0 on kypsymässä.
[Disclaimer-lisäys: Pikkupojan tietojen mukaan
Akuliina Saarikoski ei osallistunut työpajaan, eikä hankkeen puitteissa fistattu Akuliinaa, Miffyä tai ihmisiä.]