Kommunisteja, missä?!?

Edellisen postauksen kommentti pisti pikkupojan miettimään, että onko itse aikaaelämätön sukupolvi avuton vai haluton kaivelemaan menneisyyttä tässä yhden Totuuden maassa? Kaikille uusavuttomille vinkkinä lainaus Martti Valkosen kirjasta:

Helsingin Sanomien toimituksen arkipäivä on toisenlaista kuin Risto Uimonen kirjoitti. Lehden toimitusta johtaa melkoinen joukko taistolaisia ja heidän hengenheimolaisiaan, jotka lehden omistaja on itse hyväksynyt ja nimittänyt tehtäviinsä. Uimosen olisi kannattanut selvitellä tämän symbiosis-suhteen taustoja.

Päätoimittaja Reetta Meriläinen myönsi taistolaisuutensa syntymäpäivähaastattelussaan, mutta vähätteli sitä pontevasti ja väitti irtaantuneensa stalinismista. (HS, 22.4.00)

Irtaantuminen ei ole käynyt ilmi hänen kommenteistaan ja työtilauksistaan toimituksessa. Hän muistelee edelleen Neuvostoliittoa nostalgisesti. Se kävi minulle monta kertaa selväksi ollessani lehden kirjeenvaihtajana Moskovassa 1991-95. Meriläinen toi julki tyytymättömyytensä aamuneuvotteluissa, kun hänen tilaamissaan jutuissa ei ollut tarpeeksi menneisyyden kaipuuta.

Journalistisesti ajatellen Meriläisen syntymäpäivähaastattelu oli paljastava. Päätoimittaja kertoi opetelleensa miesten maailman pelin säännöt voidakseen pelata vaikutusvaltaisella päätoimittajatasolla. Toimituksessa Meriläisen harrastamista kovien miesten tavoista lentää paljon kommentteja. Median piireissä taas pelin säännöillä pelaaminen merkitsee ryhtymistä hallitsevan eliitin jäseneksi eikä työn tekemistä sen vahtikoirana.

Valkosen kirjaa lueskellessa voi nozickin länsimetro-kirjoitus avautua ihan uudella tavalla.