Parodian mahdottomuudesta

Totuuden ulko- ja turvallisuuspolitiikan penaali Kari Huhta todistaa väkevästi parodian mahdottomuudesta päivän päätönkirjoitussivun kolumnissaan.

Voltairen vuonna 1759 julkaisemassa satiirisessa romaanissa Candide käy selväksi, ettei Hollanti silloin ollut tunnettu suvaitsevuudestaan. Hollannin siirtomaavalta oli senkin ajan mittapuulla raaka. Järjestelmä oli puhtaasti kaupallinen, perusteellisen rasistinen ja vailla minkäänlaista sivistystehtävän kulissirakennelmaa.

Samalla kun julma siirtomaavalta vahvistui maailmalla, Hollannin omalla alueella hahmottui alankomaalainen liberaali kulttuuri. Sen seurauksena Hollannista tuli viime vuosikymmeninä yksi maailman suvaitsevaisimmista maista. Sallittua on ollut lähes kaikki, mikä ei suoraan vahingoita tosia.

Nyt Hollannille on muotoutumassa taas uusi julkisivu. Siinä näkyy varjoja menneisyydestä. Maahanmuuton vastustus on jättämässä suvaitsevaisuuden katveeseensa. Yhteiskunnan avoimuus ja humanitaariset velvoitteet ovat koetuksella, kun ne kohtaavat erityisesti uuden muslimiväestön nostattaman vastustuksen.
---
Tilannetta on kiinnostavaa katsoa Hollannin näkökulmasta, koska siellä muutos on niin suuri ja ensi silmäyksellä ennakoimaton. Sama pätee myös toiseen erityisen "pehmeässä" maineessa olleeseen Euroopan maahan, Tanskaan.

Voisi kuvitella, että Hollanti ja Tanska suhtautuisivat kaikessa suvaitsevaisuudessaan maahanmuuttajiin erityisen vapaamielisesti. Vastustus alkoi kuitenkin levitä niissä varhain ja voimakkaana, vaikka molempien maiden maahanmuuttajaväestöt ovat eurooppalaisittain tavanomaisia.
---
Yksinkertaisin johtopäätös on, että näiden maiden julkiset kuvat ovat olleet harhaanjohtavia. Maat ovat tavallaan liian hyvin onnistuneen imagomarkkinoinnin uhreja.