Pariisin metromellakan yhteydessä Pikkupoika
kehotti odottamaan Totuuden
Minna Nalbantoglun valaisevaa raporttia asiasta. Nyt se
on ilmestynyt; kyllä kannatti odottaa!
Kun kuulin viime viikolla Pariisin Pohjoisella rautatieasemalla tapahtuneista nuorten ja poliisien yhteenotoista, kuvittelin heti että kahakka varmaankin heikentää Nicolas Sarkozyn mahdollisuuksia presidenttikisassa. Onhan hän koko päättyvän hallituskauden esiintynyt terhakkaana rikollisuuden kitkijänä ja roskaväen kurittajana.
Miten väärässä olinkaan.
...
Siis: Sarkozy on lähes koko viiden viime vuoden ajan ollut sisäministerinä vastuussa kansalaisten turvallisuudesta. Kansalaisten mielestä hän ei ole onnistunut sitä kohentamaan. Kansalaiset ovat sitä mieltä, että koska Sarkozy on epäonnistunut, hänen on saatava jatkaa.
On toki inhmillisesti ottaen kaunista, että ranskalaiset ovat valmiita antamaan epäonnistuneelle uuden mahdollisuuden.
Siis: ranskalaiset "nuoret" mellakoivat
Sargozyn politiikasta johtuen, joten Minna oli kovasti toivonut mellakoiden edistävän Puolueen asiaa. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska tyhmä kansa ei osaa laittaa mellakoita sisäministerin politiikan piikkiin vaan on mitä ilmeisimmin keksinyt joitain muita syitä rähinöille.
Ehkä vähemmän kaunista on se, että toisen mielipidemittauksen mukaan ylivoimaisesti suurin osa ranskalaisista uskoo rautatieaseman tapahtumien kohentaneen eniten äärioikeiston Jean-Marie Le Penin asemia. 45 prosenttia uskoo hänen hyötyneen niistä. Sarkozy jää kauas kakkoseksi, hänen hyötymiseensä uskoo vain 20 prosenttia.
Minna uskonee vakaasti, että jos Ranskassa olisi ollut sisäministerinä täysiverinen Puolueen edustaja, "nuoret" varmasti jakaisivat nyt Pariisin Pohjoisella rautatieasemalla kukkia työmatkalaisille. Aikuisten oikeesti, kuinka 31-vuotias voi olla näin pihalla reaalimaailmasta?
[Lisäys 4.4.2007:
Evan Sayet kuvailee varsin mielenkiintoisesti amerikkalaisessa kontekstissa tätä Minnan ja muiden Puolueen oikeaoppisten "valikoimattoman ajattelun"-mielenlaatua puheessaan
How Modern Liberals Think. Tämä reilun puolen tunnin puhe on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. Via
LGF ja
TT.]