TtPpkkit: Syyllinen

Ilmaston muutoksen torjunta on suurin ihmiskuntaa tähän asti kohdannut haaste. Lähivuosikymmenet osoittavat, pystyvätkö päävastuun kantavat teollisuusmaat pysäyttämään hyvinvoinnin tavoittelulla aiheutetun kasvihuoneilmiön. Riittääkö kansainvälinen yhteistyökyky välttämättömiin poliittisiin, taloudellisiin ja yhteiskuntarakenteellisiin ratkaisuihin, joilla koko maapallon elinoloihin vaikuttava kehitys voidaan katkaista?
Kasvihuoneilmiön suunnaton haaste, 1.7.1991

Tuosta on kulunut jo lähes kaksikymmentä vuotta. Koska Puoluekin myöntää nyt, että yhteistyökyky ei ole ollut parasta mahdollista, on TtPpkkit-sarjassa hyvä näyttää heti alkuun, että Totuuden päätönkirjoitussivuilla on koko ajan tiedetty eripuraisuuden aiheuttaja ja siten itsekkyydellään maailman tuhoon ajava Syyllinen.

Ei ole ihme, etteivät nälkää näkevät maat tahdo kurjistua entisestään suojelemalla sademetsiä tai säästämällä muita luonnonvaroja, kun Yhdysvallat vakuuttavista tutkimustuloksista huolimatta on erittäin haluton rajoittamaan kasvihuoneilmiötä kiihdyttäviä hiilidioksidipäästöjään.
Käännekohta Rio de Janeirosta, 19.11.1991

On pettymys, että Yhdysvallat vesitti konferenssin yhteydessä neuvotellun ilmastosopimuksen.
Rion kokous vain välietappi, 20.5.1992

Yhdysvallat kulutti Rion kokouksessa syytettyjen penkkiä, kun George Bushin hallintoa arvosteltiin ympäristövastaisuudesta. Yhdysvallat pyrkikin tarmokkaasti ja myös onnistuneesti vesittämään erilaisia tiukkoja tavoitteita ja suostui lopulta allekirjoittamaan ainoastaan ilmastonsuojelusopimuksen, josta kasvihuonekaasujen tarkka vähentämisvelvoite jäi USA:n vaatimuksesta pois.

Uudelleenvalintaansa turvaavan George Bushin ympäristöpolitiikkaa voidaan ja on syytäkin arvostella, mutta samalla täytyy muistaa, että joskus on myös parempi olla realisti kuin panna nimi jokaiseen asiakirjaan hyvän puolesta pahaa vastaan
Pettymysten ja odotusten Rio, 14.6.1992

Yhdysvallat painoi jarrua koko taloudellisen ja poliittisen painonsa voimalla viime kesänä järjestetyssä YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa Rio de Janeirossa. Yhdysvallat vesitti sopimuksen niin sanottua kasvihuoneilmiötä lisäävien hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä. Samoin se kieltäytyi allekirjoittamasta sopimusta, jolla pyritään suojelemaan maapallon kasvien ja eläimistön monimuotoisuutta.

Vaalitaisteluun valmistautuva presidentti George Bush laski, että Yhdysvaltain talouden - käytännössä amerikkalaisten äänestäjien työpaikkojen - puolesta puhuminen on vaalikampanjaa ajatellen tuottoisampaa kuin vaikeaselkoisten ympäristöasioiden parissa askartelu.

Bush kuitenkin erehtyi pahoin. Nykyinen presidentti Bill Clinton ja etenkin varapresidentti Al Gore hyödynsivät täysimääräisesti Bushin virheen. He keräsivät ympäristönsuojelijoiden äänet.
---
Clintonin hallituksen päätös saattaa Yhdysvallat jälkikäteen Rion kokouksen keskeisten tavoitteiden tueksi on nostattanut heti moneen suuntaan vetävää arvostelua Yhdysvalloissa. Odotettu linjanveto oli kuitenkin tervetullut. Yhdysvallat on palannut ympäristönsuojelukysymyksissä maailman valtioiden eturiviin, jossa sen paikka suursaastuttajana ilman muuta onkin.
Clinton lunasti lupauksensa, 23.4.1993

Presidentti Bill Clintonin keskiviikkoinen ehdotus kasvihuonekaasujen rajoituksista oli paha pettymys ja aiheutti heti maailmanlaajuisia vastalauseita. Samalla se lisäsi epäuskoa Kioton joulukuisen ilmastokokouksen onnistumiseen. Yhdysvallat on maailman pahin ilmakehän saastuttaja, koska noin neljännes kasvihuoneilmiöitä aiheuttavista päästöistä on sieltä.
Clinton petti ilmansuojelijat, 25.10.1997

Talouselämän vahvat vaikuttajat pakottivat senaatin myötäillessä presidentti Bill Clintonin peräytymään roimasti aikaisemmista lupauksistaan. Menestyvien yritysten vaikutusvalta on suuri myös muualla, ja ne vastustavat kaikkea, mikä aiheuttaa epävarmuutta tai lisäkustannuksia.
Kioton ilmastokokous ei herätä suuria toiveita, 30.11.1997

Yhdysvaltain presidentti George Bush esitti perjantaina Aasian-matkansa alla ilmansuojeluohjelman, joka on Yhdysvaltain vaihtoehto Kioton sopimukselle. Bush sanoutui irti vuonna 1997 solmitusta Kioton sopimuksesta vuosi sitten lähes heti virkakautensa alussa, koska hän piti sitä liian raskaana iskuna maansa teollisuudelle ja työllisyydelle. Kioton sopimuksella on määrä supistaa ilmakehää lämmittäviä kasvihuonekaasuja.
---
Ympäristöjärjestöt suhtautuivat Bushin ohjelmaan odotetun torjuvasti. Osa niistä alleviivasi, ettei kyse ole Yhdysvaltain teollisuuden edusta vaan maapallon suojelusta. Erityisesti Bushin painottama vapaaehtoisuus ja veroporkkanan pienuus kirvoittivat kovia sanoja. Tähänastiset kokemukset eivät tue vapaaehtoisuuden siunauksellisuutta; kovaa tuloskuntoa hakevissa yrityksissä vapaaehtoinen ympäristönsuojelu ei ole tärkeysluettelon kärjessä.

Vastuun välttely ympäristöasioissa on lyhytnäköistä politiikkaa myös amerikkalaisten kannalta, koska ilmaston lämpeneminen ja siitä johtuvat ongelmat eivät tunne rajoja, vaan jälkipolvet kärsivät tämän päivän ahneuden seuraukset Yhdysvalloissa siinä kuin muuallakin.
Bushin ilmaohjelma ei innosta, 19.2.2002

Jos tilanteesta haluaa löytää jotakin myönteistä, voi toivoa, että se saa Yhdysvaltain hallituksen näkemään valon. George W. Bushin hallitus on lyhytnäköisten ideologisten syiden, öljy- ja kivihiiliteollisuuden etujen ja piittaamattomuuden johdosta suhtautunut kielteisesti ilmastonsuojeluun.

Yhdysvallat on ylivoimaisesti pahin saastuttaja: siellä on neljä prosenttia maailman väestöstä, mutta maa tuottaa hiilidioksidia 25 prosenttia koko maailman päästöistä. Ilmastonmuutokset eivät tunne rajoja, ja ne ovat paljon puhuttua terrorismia pahempi uhka niin Yhdysvalloille kuin muillekin maille.
Pohjoisen pallonpuoliskon kuumuus lisää ilmastopelkoja, 11.8.2003

Buenos Airesin ministerikokousta varjosti kaksi asiaa: Yhdysvallat ja suuret kehittyvät maat. Vaikka lähes 130 maata on ratifioinut Kioton sopimuksen, kaikkein tärkein maa Yhdysvallat ilmoitti jo kolme vuotta sitten, että se pitää sopimusta oman kilpailukykynsä kannalta epäoikeudenmukaisena. Näin maa, joka tuottaa viidenneksen maailman kasvihuonepäästöistä, on sopimuksen ulkopuolella.
Ilmastonmuutoksista on keskusteltava rakentavasti, 27.12.2004

Yhdysvallat ja muutamat muut Montrealin kokoukseen osallistuneet merkittävät valtiot Kiinaa ja Intiaa myöten kieltäytyivät yhä tulemasta mukaan Kioton ilmastosopimuksen velvoitteisiin.

Yhdysvallat ilmoitti nyt kuitenkin olevansa valmis neuvottelemaan ilmastokysymyksistä Kioton sopimuksen hyväksyneiden maiden kanssa.
---
Valitettavasti Yhdysvallat ei aio myöskään vuoden 2012 jälkeen sitoutua Kioton sopimuksen kaltaisiin määrällisiin velvoitteisiin. Niiden sijaan Yhdysvallat lupaa mittavia summia ilmastonmuutoksen tutkimiseen sekä edistykselliseen energiateknologiaan yhdessä Kioton velvoitteiden ulkopuolelle jääneiden Kiinan, Intian ja muiden maiden kanssa. Pelkästään uuteen teknologiaan panostamalla ongelmia ei kuitenkaan saada hallintaan.

Yhdysvaltojen osuus maailman kasvihuonepäästöistä on nykyisin peräti neljännes.

Siksi voi vain toivoa, että seuraavan presidentin aikana Yhdysvallatkin muuttaa selvästi suhtautumistaan Kioton prosessiin. Maan hallituksesta riippumatta ilmastonmuutos otetaan myös Yhdysvalloissa vakavasti.
Ilmastonmuutos ainakin puhuttaa, 11.12.2005

Presidentti George W. Bush käsitteli torstaina maapallon ilmastonmuutosta ja Yhdysvaltain ilmastopolitiikkaa siinä määrin uudella tavalla, että puhetta on ehditty hehkuttaa joillakin tahoilla Bushin ilmastopoliittiseksi U-käännökseksi ja merkittäväksi poliittiseksi avaukseksi.

Yleisempi arvio Bushin puheesta niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa on kuitenkin se, että ylimalkaisilla ja mihinkään sitoutumattomilla avauksillaan Bush pyrkii vain viemään terää siltä Yhdysvaltojen ilmastopolitiikan ankaralta arvostelulta, joka häntä odottaa ensi viikolla pidettävässä G8-maiden huippukokouksessa Saksassa.

Bushin suhtautuminen ilmastonmuutokseen on koko hänen presidenttikautensa ajan ollut niin totaalisen vähättelevää, että häneltä ei ole voitu odottaa todellista mielenmuutosta.
---
Tähän asti Yhdysvaltojen hallituksen suhtautumista ilmastonmuutokseen ja sen hillitsemiseen ei voi luonnehtia muuksi kuin vastuuttomaksi. Monet maan osavaltiot ovat onneksi hallituksesta piittaamatta valinneet toisen tien ja pyrkivät vähentämään päästöjä.

Yhdysvallat tuottaa maailmassa enemmän päästöjä kuin mikään muu maa. Väkiluvultaan moninkertainen Kiina tosin on ohittamassa sen aivan näinä aikoina, mikä kuvastaa näiden ja muiden Kioton sopimuksen ulkopuolelle jääneiden keskeistä asemaa tulevissa ponnisteluissa.
Bushin "uusi ilmastostrategia" siirtää vain pallon seuraajalle, 2.6.2007

Tärkeimpien tavoitteiden joukkoon kuuluu kysymys, miten voidaan rajoittaa kasvihuonekaasujen päästöjä suurtuottajamaassa Kiinassa. Myös Yhdysvaltojen saaminen sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin tuottaa varmasti vaikeiden neuvottelujen suman.
Balin ilmastokokous täyttyy vaikeista neuvotteluista, 3.12.2007

YK:n ilmastokokouksen osanottajat Balilla joutuivat tekemään tosissaan töitä, jotta Yhdysvallat taipui mukaan uuden ilmastosopimuksen neuvotteluihin. Yksimielisyyden syntyyn tarvittiin koko muun maailman painostus, YK:n pääsihteerin paluu Balille ja tiukat vetoomukset sovun syntymiseksi.
Yhdysvallat lähti tekemään uutta ilmastosopimusta, 16.12.2007

Epäilemättä Eurooppa ottaa riskin menemällä yksin edellä. Mutta on melko varmaa, että Yhdysvallat tulee presidentinvaalien jälkeen mukaan ja Kiina tavalla tai toisella myöhemmin.
Pulinat pois ja eteenpäin, 25.1.2008

Oma ongelmansa on Yhdysvaltain hallinnon asema. Presidentti Barack Obama on pannut poliittisen pääomansa likoon terveydenhuoltouudistuksen viemiseksi läpi maan senaatissa, ja sen vuoksi on pelätty, että hän luistaa ilmastopolitiikkansa tavoitteista. New Yorkissa hän vakuutti hallintonsa sitoutumista päästöjen vähentämiseen.
Kiinan linjanmuutos herättää ilmastoneuvotteluissa toiveita, 24.9.2009

Poliittinen tahto mitataan parin kuukauden päästä, kun Kööpenhaminassa järjestetään YK:n ilmastokokous. Etenkin Yhdysvallat näyttää tulkitsevan, että ilmastokokous ei ole mikään maali vaan ainoastaan ilmastotyön yksi väliaikapiste. Kööpenhaminan kokousta pohjustanut neuvottelu päättyi perjantaina Bangkokissa ilman suurempia edistysaskelia.
Huono aika käytettävä hyväksi, 13.10.2009

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti viikonloppuna, että Kööpenhaminassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta on turha odottaa sitovaa kansainvälistä sopimusta. Hän jatkoi teemasta Kiinan vierailullaan sanomalla, että pelkkä poliittinen julistus ei kuitenkaan ole riittävä vaan tarvitaan ohjelma, joka voidaan panna pian toimeen.

Obaman arviot eivät olleet ainakaan Euroopassa enää mikään yllätys. Silti ne virittivät keskustelun siitä, onko kolmen viikon päästä pidettävä kokous tuomittu epäonnistumaan, jos siellä ei päästä sopuun sitovista tavoitteista.
---
Vaikka Yhdysvallat onkin nyt helppo osoittaa Kööpenhaminan sopimuksen suurimmaksi ongelmaksi, arvostelussa tulisi muistaa kohtuus. Vielä pari vuotta sitten maan hallinto ei ollut vakuuttunut edes siitä, että ilmastonmuutos on todellinen ja kansainvälistä yhteistyötä vaativa ongelma. Yhdysvallat on tullut Obaman kaudella vauhdilla mukaan, mutta Kööpenhaminan kokousta pohjustaviin neuvotteluihin se tuli toden teolla vasta tänä vuonna.
Ilmastokokouksen painoarvo vähenee, 19.11.2009

Jos jollekulle vielä oli epäselvää, mikä marssijärjestys Yhdysvalloilla on kansainvälisessä ilmastourakassa, niin se on nyt tullut lopullisesti selväksi. Presidentti Barack Obama kertoi torstaina, että maa lupaa vähentää kasvihuonekaasujen määrää 17 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Tämän jälkeen tavoite nousee siten, että vuonna 2050 päästöt olisivat 83 prosenttia vuoden 2005 alapuolella.
---
Huonoa on se, että tavoitteet vuodelle 2020 ovat EU:n tavoitteisiin verrattuna vaatimattomia. Kun Yhdysvaltain numerot tekee vertailukelpoisiksi - verrataan vuoden 1990 tasoon -, ne tarkoittavat vain muutaman prosentin vähennystä päästöihin.

Obaman ilmoitus vahvisti sen, että Yhdysvallat ei aio luvata kansainvälisillä areenoilla yhtään enempää kuin kotimaassa on todennäköistä saada poliittisen järjestelmän läpi. Prosenttiluvut olivat jo edustajainhuoneen läpäisseestä ilmastolaista kopioituja. Jos Obama olisi näitä numeroita nokittanut, lain eteneminen senaatissa olisi käynyt yhä vaikeammaksi.
Kotimaa ensiksi, 29.11.2009

Yhdysvallat ei lupaa yhtään enempää kuin maan lainsäädäntöjärjestelmän kautta on saatavissa läpi, ja se ei ainakaan EU:n mukaan ole paljon.
Maailma muutettava, kaksi viikkoa aikaa, 6.12.2009

Kööpenhaminan ilmastokokous päättyi odotusten mahalaskuun. Mammuttikokouksessa ei pystytty sopimaan kahdesta ehkä eniten toivotusta asiasta. Ei pystytty sopimaan sitovista maakohtaisista päästötavoitteista eikä valvontamekanismista, jolla seurattaisiin sitä, miten eri maissa kasvihuonepäästöt kehittyvät.
---
Mutta tähän ei Kööpenhaminassa päästy, vaan saatiin aikaan ainoastaan julistus, jossa sitoudutaan siihen tavoitteeseen, että maapallon ilmakehän keskilämpötila ei nouse yli kahta astetta esiteolliseen aikaan verrattuna.
---
Kööpenhaminan julistus syntyi varsinaisen kokousajan ulkopuolella Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman aloitteesta. Hän kutsui kanssaan samaan kokoushuoneeseen Kiinan, Etelä-Afrikan, Brasilian ja Intian edustajat, ja näissä neuvotteluissa syntyi Kööpenhaminan julistus. Huomionarvoista on, että Euroopan unionin (eikä muutoin Venäjänkään) edustajaa ei tähän piiriin kutsuttu. Euroopan työntäminen syrjään on hämmentävää, kun nimenomaan EU on ollut maailmanlaajuisen ilmastopolitiikan edelläkävijä ja voimakas tukija.
Obaman julistus oli karvas pettymys, 20.12.2009

Ilmastonmuutosneuvotteluissa ei ole kyse yhden kansainvälisen kokouksen onnistumisesta, yhdestä runsaslumisesta talvesta tai presidentti Barack Obaman asemasta Yhdysvaltain kongressissa, vaan maapallon elinoloista useiksi vuosikymmeniksi eteenpäin.
Ilmastokiistat ylikuumenevat, 25.2.2010

Yhdysvallat ei suostu jatkamaan Kioton raiteilla vaan haluaa uuden sopimuksen.
---
Paljon on vielä kesken. Yhdysvallat ei ole saanut valmiiksi kansallista lainsäädäntöään.
Ilmastosopu on yhä kaukana, 13.6.2010