Yksi räty = keskimääräinen saksalainen

Ei voi väittää ettei Totuus sivistäisi näin joulunkin aikoihin. Pari kuukautta sitten energia-asiantuntijana esiintynyt Merja Ojansivu valistaa meitä ilmastonmuutoksesta (sekä jälleen Keisarin kuningaskunnan edistyksellisyydestä) Välihuomio-palstan kolumnissa Lentäen lämpöön.

Myös huvikseen lentämisen mielekkyyden perään kysellään Ruotsissa suurempaan ääneen kuin meillä. Siis kuinka paljon hiilidioksidia päätyy ilmakehään, kun nelihenkinen perhe päättää lennähtää Suomesta Thaimaahan. Sinnehän pääsee tätä nykyä jo lähes yhtä halvalla kuin Kanarialle.

Oikea vastaus on, että suurin piirtein saman verran kuin keskimääräinen saksalainen tuottaa hiilidioksidia koko vuodessa. Määrä vastaa perheauton tauotonta tyhjäkäyttöä 158 vuorokautta.

Pikkupoika ristii nyt virallisesti kyseisen hiilidioksidimäärän yhdeksi rädyksi (rä), joka jakautuu sadaksi ojansivuksi (o) . Täysin kuvitteellinen esimerkki yksiköiden käytöstä:

Merja on keski-iän ylittänyt kulttuuria harrastava ruokakurittomuudesta kärsivä toimittaja. Hän kulkee työmatkansa ympäryskunnasta Lasitaloon aina julkisilla ja lajittelee jätteensä tarkasti YTV:n ohjeiden mukaan. Merja kuitenkin syö (myös lihaa heikkoina hetkinä) tuplasti yhden keskimääräisen saksalaisen verran, sekä käy miehensä työsuhdeautolla mökillä kotiseudullaan Keski-Suomessa lähes viikottain. Tämä nostaa hänen hiilidioksipäästönsä n. 1,5 kertaiseksi saksalaiseen verrattuna. Siis Merjan vuosittainen hiilidioksidijalanjälki on 1 rä 50 o.

[Lisäys 29.12.: Välihuomio-palsta on kovaa vauhtia nousemassa omiin svääreihinsä jopa Totuuden mittapuulla. Päivän pahkasiasta huomiosta vastaa NJET-liitteen Katja Martelius otsikolla Kyllä se siitä.

Jokin aika sitten uutisoitiin, kuinka viime syksynä Haaga-Helian liiketalouden ja tietotekniikan kursseille haki yli tuhat nigerialaista ja 500 nepalilaista. Oleskelulupa Schengen-alueella mielessään arveltiin ulkoministeriöstä. Siksi sieltä ei myönnetty kyseisille amk-intoilijoille viisumeita pääsykokeisiin osallistumista varten.
Miksi ei?

Eikö tämä olekaan se sama maa, joka julkaisee pelottavia, kärjellään seisovan kolmion muotoisia väestöennusteita?
Ollaanko tässä enää siinä asemassa, että on varaa nirsoilla? Luulisi pikemminkin, että työministeri olisi nigerialaisia vastassa Helsinki-Vantaalla ja puristaisi jokaisen kättä henkilökohtaisesti, ilon kyyneleet silmissään.
Mutta ei. Koska ne tulevat elintason perässä.

On se kumma, että kantaväestössä nykyään suorastaan esimerkillisenä pidetty persoonallisuudenpiirre (omanvoitonpyynti) muuttuu kielteiseksi, kun naama on väärän värinen. Onpa kauheaa, että joku kehtaa toivoa parannusta kurjaan elämäntilanteeseensa: säällisesti palkattua työtä ja rauhallista yhteiskuntaa - miten roistomaista.

Samalla tiedetään, että työikäisistä suomalaisista tulee ihan kohta pulaa. Asenne on tämä: kyllä se siitä jossain vaiheessa itsestään ratkeaa - ja jollei ratkeaisikaan, niin minä en ole täällä sitä murehtimassa. Ihan kuin roskapussi, joka viedään eteiseen haisemaan, mutta sitä ei viedä ennen kuin on ihan pakko.

Sama juttu ilmastonmuutoksen suhteen. Maailmanloppu on hyvää vauhtia tulossa: rentukka kukkii nurmella joulukuussa, mustarastas laulaa kuin hullu.
Mutta sen sijaan, että tehtäisiin kaikki mahdollinen, jotta ei tulisi enempää vahinkoa, Suomessa alennetaan autoveroa ja yritetään löytää asiasta valoisia puolia. Näin: No sitten me viljellään täällä mangoja ja viiniä, ja tuossa missä on nyt mänty, on sitten palmu.

Pikkupoika standardoi tämän kirjoituksen idiotismin määrämitaksi. Yksikkö olkoon katjamartelius (kama).]