Ilmastonmuutosasian tiimoilta on vaihteeksi jotain aidosti
uutta kerrottavaa. Nimittäin pikkupojankin seuraamassa
Mannin lätkämailadebatissa tapahtui viime viikolla
merkittävä käänne. Tai oikeastaan kyseessä ei ole käänne vaan pikemminkin viimeinen naula
lätkämailan arkkuun. Tämän kunniaksi pikkupoika kirjoitti lyhyehkön johdannon koko aiheeseen lähinnä niille jotka eivät ole tätä blogia seuranneet eivätkä jaksa esim. yo linkkejä käydä läpi.
Ensin kuitenkin pieni "varoituksen" sana. Vaikka pikkupoika pitääkin Wikipediaa monesti varsin luotettana lähteenä ja sieltä löytyy myös ilmastonmuutoksesta ihan kohtuulliset sivut, niin kannattaa olla tietoinen että Wikipedian ilmastosivuja kirjoittelee muutama erittäin aktiivinen asiaan vihkiytynyt "katastrofiteorian kannattaja" (mm.
William M. Connolley). Tämä ei tarkoita että sivuilla olisi varsinaisesti mitään virheellistä, mutta, ainakin pikkupojan mielestä, sivuilla on olemassa tietynlainen bias tavassa käsitellä asioita. Varmaa on myös että mikään "skeptinen" tieto ei sivuilla kauaa pysy, jos se suinkin vain jotenkin voidaan estää. Joka tapauksessa pikkupoika linkittää tämän lyhyehkön selvityksensä lähinnä Wikipediaan.
Viimeisen 150 vuoden aikana,
suorien lämpötilamittausten mukaan maapallon keskilämpötila on noussut n. 0.4-0.8 C (näitä mittauskontruktioita on oikeastaan kolme:
CRU,
NCDC ja
GISS). Tätä pidemmältä ajalta suoria lämpötilamittauksia ei ole riittävästi, jotta niiden avulla pystyttäisiin sanomaan mitään oleellista maapallon lämpötilan muutoksista. Tuo epävarmuus paljonko lämpötila on tarkkaanottaen noussut, johtuu mm. siitä että 1800-luvulla mittausverkosta oli varsin harva ja että myös myöhemmissä lämpötilakontruktioissa on epävarmuutta, mm.
urbaani lämpenemis-efekti lienee jossain määrin korruptoinut dataa. Tätä tukee esim. se, että tarkat, mutta valitettavasti vasta 30-vuotisen historian omaavat,
sateliittimittaukset eroavat yhä merkittävästi näistä instrumentaalikonstruktioista (erot:
CRU,
NCDC ja
GISS). Joka tapauksessa lämpötila on mitä ilmeisimmin noussut, ja kysymys kuuluukin mikä sen on aiheuttanut.
Ns.
antropogeenisen globaalin lämpenemisteorian (anthropogenic global warming, AGW), eli yleensä arkikielessä "kasivihuoneilmiön" tai "ilmastonmuutoksen", mukaan tämän lämpenemisen taustalla on siis pääsääntöisesti ns.
kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin, ihmisen toiminnasta johtuva lisääntyminen ilmakehässä. Tämä näkemys on ns.
virallinen tieteellinen konsensus, jolla tarkoitetaan lähinnä
IPCC:n 2001 julkaisemaa raporttia (sen voi ladata mm.
IPCC:n kotisivuilta) Ottamatta kantaa sen enempää IPCC:n raportin syntyyn liittyviin asioihin (esim. siihen kuinka moni asioista ymmärtävä oikeasti allekirjoittaisi raportin yms.), kysymys kuuluu että miten voidaan päätellä suurimman osan lämpenemisestä olevan "melko varmasti" AGW:n mukainen. Ts. eikö tämä havaittu lämpeneminen voisi olla pääsääntöisesti "luonnollisen" variaation tulosta, esimerkiksi kun tiedetään että
aurinko on aktiivisimmillaan useaan sataan vuoteen. Edelleen lisämäärät esim. CO2:ta vaikuttavat fysikaalisesti lämpötilaan logaritmisesti, eli kysymys on myös siitä mikä on nykyisen CO2 suhde lämpötilaan. Efekti on samantapainen kuin lannoitteiden vaikutus kasvien kasvamiseen: pieni lisämäärä vähäiseen pitoisuuteen parantaa huomattavasti kasvua kun taas sama määrä suureen pitoisuuteen ei enää lisää kasvua lähes lainkaan.
AGW:n mukaan ihmisen osuus on pääteltävissä lähinnä kahdesta asiasta. Ensinnäkin, ilmastoa kuvaavat tietokonemallit (
general circulation model, GCM) kuvaavat (tai ainakin kuvasivat IPCC:n mukaan 2001) muutaman vuosikymmenen lämpötilan hyvin (paremmin) kun malleissa on muuttujana lisä-CO2 vs. kun sitä ei ole. GCM:ien ongelmana on mm. etteivät ne pysty mallintamaan esim pilviä kovinkaan hyvin. Näiden GCM:ien kyvystä mallintaa lämpötilaa on ollut puhettä täälläkin aiemmin, eikä niistä enempää tällä kertaa. Toinen, AGW:n mukainen selittävä seikka on lämpötilan nykyisen
muutoksen nopeus ja jyrkkyys. Tämä on se missä nämä
proxy-perusteiset
lämpötilakonstruktiot tulevat kuvaan. Proxylla tarkoitetaan tässä yhteydessä jotain mitattavaa asiaa, esim.
lustojen paksuus, joka kertoo epäsuorasti, ainakin osittain, lämpötilasta. AGW:n kannattajien mukaan nämä lämpötilakonstruktiot, erityisesti IPCC:n raportissa merkittävässä roolissa ollut tekijöidensä mukaan MBH98:ksi ristitty konstruktio (tuttavallisemmin
Mannin lätkämaila), osoittavat että maapallon lämpötila on viimeisen parin tuhannen vuoden aikana ollut suhteellisen stabiili kunnes se nousi erityisen jyrkästi viimeisen 150 vuoden aikana. Koska mitään muuta poikkeavaa ei ole lisäkasvihuonekaasujen lisäksi tapahtunut, täytyy siis tämän lämpötilanousun taustalla olla juuri nuo lisäkaasut. Lisäksi nämä konstruktiot, ainakin Mannin lätkämaila, näyttää että viime vuosikymmen oli ennätyslämmin, ts. elämme erityisen poikkeuksellisia aikoja.
Nyt kuitenkin kolmen viime vuoden aikana erityisesti
Steve McIntyre on osoittanut että Mannin lätkämaila on perustunut
useisiin kyseenalaisiin asioihin, esim. epästandardit ja perustelemattomat tilastolliset metodit (mm. kummallinen "normalisointi" PCA:n laskennassa) ja selektiivinen proxyjen valinta (mm. ns. Graybill & Idso:n vihnemäntyluustojen käyttö kun
on tunnettua että nämä eivät ole lämpötilaproxyjä (eivät vastaa lokaaleja lämpötilamittauksia, ts. kasvulisäys johtuu jostain muusta kuin lämpötilasta). McIntyry on osoittanut että kun nämä asiat korjataan, konstruktion karakterinen "lätkämailamuoto" katoaa. Tämä ei kuitenkaan todista, etteikö, jostain kummasta luonnon oikusta, tämä Mannin "virheellinen" konstruktiometodi tuottaisi oikeaa lämpötilahistoriaa. Mistä päästäänkin sitten vihdoinkin
viime viikon uutiseen:
lätkäjoukkueen piakkoin ilmestyvästä paperista, jonka ironisesti on tarkoitus pelastaa lätkämaila, käy ilmi että MBH98:n
r2-tunnusluvut, joita Mann on aiemmin kieltäytynyt julkistamasta, ovat
katastrofaaliset kuten McIntyre on epäillytkin. Lubos
selittää varsin hyvin r2-lukujen merkityksen tässä yhteydessä (ainakin paremmin mihin pikkupoika pystyisi). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että Mannin konstruktio ei yksinkertaisesti voi olla oikea: viimeinen naula arkkuun.
Nyt kun Mannin lätkämaila on kuopattu, lätkätiimin vakioargumentti on kutakuinkin seuraava: "Vaikka Mannin konstruktiossa olikin ehkä metodologisia virheitä, niin muut riippumattomat tutkimukset tukevat sen johtopäätöksiä". Nämä tutkimukset on koottu Steve McIntyren osuvasti spagetti diagrammiksi kutsumaan Wikipedian kuvaan (huomatkaa että musta on keinotekoisesti muiden päälle piirretty instrumentaalikonstruktio):
Ensinnäkin nuo käyrät
eivät ole riippumattomia: niissä on paljon samoja kirjoittajia ja erityisesti samoja (huonojakin) proxyja. Lisäksi ainakin pikkupojan silmiin noilla käyrillä ei oikeastaan ole mitään yhteistä, jolloin luonnollinen kysymys lienee miksi
mikään niistä edustaisi "oikeaa" maapallon lämpötilahistoriaa? Konkreettisen esityksen millaisiin konstruktioihin voidaan päätyä selektiivisellä proxyjen valinnalla tarjoaa McIntyre:
omenapiirakka. David Stockwell taas demonstroi miten Mannin metodeilla saadaan
lätkämaila satunnaisesta datasta. Kannattaa tutustua.
[Lisäys 14.3.: ClimateAuditin kommenttiosaston kautta löytyi linkki Richard S. Lindzenin uudehkoon kirjoitukseen:
Understanding Common Climate Claims. Erinomainen kirjoitus, jossa prof. Lindzen käsittelee hieman laajemmin samoja asioita kuin
aiemmin linkittämässäni lausunnossaan Brittien ylähuoneelle.]