Did they really? How close?Self-censorship and excessive Soviet adaptation
However, from the political scene following the post-1968 radicalization, the Soviet adaptation spread to the editors of mass media, sparking strong forms of self-control, self-censorship and pro-Soviet attitudes. Most of the élite of media and politics shifted their attitudes to match the values that the Soviets were thought to favour and approve, developing into a self-imposed Finlandization that often is argued to have exceeded the Soviet expectations.
Civil servants, politicians and journalists accepted the practice that, if they cared about their careers, they did not talk about injustices such as the Soviets' assaults leading to the Winter War. But not only historical injustices were suppressed, also news about Soviet contemporary atrocities, as for instance the fate of Alexander Solzhenitsyn, were sanitized in the name of maintaining a working relationship between Finland and the Soviet Union.
Only after the ascendancy of Mikhail Gorbachev to Soviet leadership in 1985 did mass media in Finland gradually begin to move closer to Western standards of journalistic freedom without governmental pressure.
[Pikkupoika tuli todella surulliseksi luettuaan Veran kommentin [Vera, piristy :)]. Näitä viranomaispelon ääniä täällä kuultiin viimeksi 80-luvulla, ja olisin suonut niiden jääneen historiaan. Ei sivistyneessä maassa kansalaisten tarvi eikä pidä pelätä mielipiteen esittämistä, mutta tämä maa on näköjään edelleen umpimätä.
Perkele, herätkää suomalaiset!]
Myonnetava on, etta suomalainen media oli arsyttavan innokas vaikenemaan kaikista negatiivisista kritiikeista aina kun suuri ja mahtava Neuvostoliitto oli kyseessa. On varsin todennakoista myos se, etta itsesensurointi meni aivan liian pitkalle, jopa NL:n odotuksiakin pidemmalle.
VastaaPoistaTassa sitten nakokantamme eroavatkin, silla rinnastaessasi tuolloista tilannetta tamanpaivaiseen, on se joko sen taysin vaarinarvioimista, tai sitten jonkinlaista perusteetonta provosointia.
Mita se sitten lieneekaan, voimme vain olla kovasti iloisia siita, etteivat kaltaisesi henkilot ole missaan ulkopoliitisesti tarkeissa asemissa.
Se voi olla sinulle karvas pala, etta ulkoministerimme kaltaiset laajakatseiset henkilot eivat suostu alyttomiin tilanteiden karjistamisiin mita ihmeellisimmin tekosyin vaan, etta he noudattavat valtavan kansallisen enemmiston tarpeita ja toiveita rauhallisesta, sivistyneesta ja rakentavasta dialogiasta. Miksi kukaan toisin haluaa, on minulle taysin kasittamatonta ja mita silla saavutettaisiin, jos ei sitten konflikteja ja kaikkien karjistyneiden tilanteiden umpikujautumista.
Deja vu 2:
VastaaPoistanoudattavat valtavan kansallisen enemmiston tarpeita ja toiveita rauhallisesta, sivistyneesta ja rakentavasta dialogiasta.
Koska menit tuollaista kirjoittelemaan, epäilen että et tainnut olla itse paikalla kuuntelemassa 70-luvun liturgiaa. Niinkuin et ole nytkään paikalla kuuntelemassa tätä uusinta. Helppo se on puskista huudella, kun ei tarvitse elää todellisuuden kanssa. Enempää en viitsi sinuun ruutia tuhlata.
Pikkupoika: minähän nimenomaan en ole kansalainen, joten vältän viranomaisten ärsyttämistä. Odotan nyt edes sitä KRP:n päätöstä kuvista; mielipiteitä sen sijaan esitän.
VastaaPoistaPetteri: "he noudattavat valtavan kansallisen enemmiston tarpeita ja toiveita rauhallisesta, sivistyneesta ja rakentavasta dialogiasta"
Harmi vain että se jää monologiksi. Rauhallisesta, sivistyneesta ja rakentavasta dialogista ei tule paljon mitään jos toinen osapuoli vain polttele konsulaatteja ja vaatii kaulojen katkaisemista.
Hyva pikkupoika, kiitoksia vain edes tastakin vahaisesta ruudistasi!
VastaaPoistaEt nayttanyt olevan selvilla siita, etta yhdyn kantaasi 70-luvun NL:n mielistelysta kaikissa medioissamme. Olet myos erehtynyt siina, ettenko olisi ollut tata henkilokohtaisesti paikalla todistamassa.
Se etta en ole juuri nyt "paikalla" ei tahan maailman aikaan saisi olla kovinkaan suuri este mielipiteen luomiseen ja myos sen ilmaisuun. Paikalla olemattomuuteni myos korjautuu taman vuoden aikana, jolloin palaan kotiini Kotkassa.
Ehka voimme sitten tavata kotonani kahvin, pullan ja politiikan merkeissa. JUST KIDDING!!!
Kyllä Suomettuminen on selkeästi nähtävissä vielä tänäkin päivänä. Pientä se on verrattuna 70-lukuun, mutta todella valtavaa verrattuna esim USA:n lehdistöön
VastaaPoistaVera: tarkoitin tuolla "kansalaiset" sanalla lähinnä kaikkia maassa laillisesti asuvia. Mielestäni on vielä hälyyttävämpi tilanne, jos ei-kansalaisten pitää pelätä oleskelulupiensa yms. puolesta sen takia että sattuisivat satiiria esittämään.
VastaaPoistaYleisemmin, mitä lukijat veikkaavat tässä KRP:n tutkinnassa käyvän? Itse olen kallistunut sille kannalle että KRP jossain vaiheessa toteaa että "mitään rikosta ei ole tapahtunut", ja tämä uutinen ohitetaan Totuudessa yms. pienimmällä mahdollisella uutisella.
pikkupoika: olen samaa mieltä (KRP:n tutkinnasta siis).
VastaaPoistaOn outoa, että KRP:n "tutkinta" kestää viikkokausia. KRP:n olisi pitänyt vastata tutkintapyyntöön 30 sekunnissa, että ei ole aihetta epäillä rikosta. KRP tai sitä painostavat poliitikot haluavat ilmeisesti ikään kuin pitää Damokleen miekkaa roikkumassa kaikkien internetissä Muhammad-kuvia julkaisseiden suomalaisten yllä mahdollisimman pitkään.
VastaaPoistaMikko, ei tässä sinällään mitään outoa ole; juuri näin alkuperäisen suomettumisen sensuurikin toimi. Eli päällä oli itsesensuurin ilmapiiri, ja jos joku meinasi siitä livetä, niin annettiin ymmärtää että asia johtaa rikokseen, tai että itse UKK puuttuu kohta tilanteeseen tms. Todennäköisesti KRP:llä on jo valmiiksi kirjoitettu lausunto asiasta, jossa todetaan ettei rikosta ole tapahtunut (joka annetaan julki sitten joskus kun ihmiset ovat jo unohtaneet asian). Oleellista on että saatiin uhka päälle. Huomaa myös, että KRP ei varsinaisesti nimennyt yhtään tahoa jota varsinaisesti rikoksesta epäiltäisiin. Näin ei ole myöskään yhtään tahoa, joka voisi kysellä "tutkinnan" perään...
VastaaPoistaItse asiassa tämä KRP-tapaus ei ollut ensimmäinen suora tuulahdus 70-luvun toimenpidekulttuurista tämän asian yhteydessä. Ex(?)-kommunisti Kivistön lausunto (jota kannattaa lukea rinnan tämän uutisen kanssa) tuli heti seuraavana päivänä Totuuden ilmoitettua "harkitsevansa kuvien julkaisua". Sanoma on selvä: "yksikään lehti ei sitten julkaisa kuvia tai tulee turpaan".
Tästä tuli muuten mieleen, että jos Mikko sinulla, tai jollain muulla, on ylimääräistä virtaa, niin käypä kirjastossa penkomassa vähän lehtiarkistoja. Nimittäin ainoa Suomessa suomettumisen politiikka todella uhmannut lehti oli perustuslaillisten (POP) puoluelehti Express. Tämän puoliksi suomeksi ja puoliksi ruotsiksi kirjoitetun lehden arkistojen kaivelu voisi antaa mukavaa materiaalia vaikka johonkin blogiin ;) Express pitäisi löytyä ainakin kaikista pääkirjastoista. Sitä ei nimittäin millään pystytty aikanaan kieltämään, koska se oli puolueen virallinen lehti. Lisäksi säädökset sanoivat että puolueiden lehdet piti tilata kaikkiin pääkirjastoihin tms. Googlella löytyi että lehdestä on tehty Helsingin valtsikassa gradukin: Graeffe, Mia: Express - oberoende politisk tidning. En räv i den politiska hönsgården i 1970-talets Finland. 1998. Siitä voisi olla hyvä aloittaa. Kannattaa muuten lukea Georg C. Ehrnroothin Krokotiilien keskellä, se on varsin kivasti kirjoitettu elämänkerrallinen kirja joka toimii hyvänä johdantona 70-luvun henkiseen ilmapiiriin.