Meitä opetettiin kriittisyyteen ja vallan kyseenalaistamiseen, mutta ehkä siihen aikakauteen kuuluu, että epäkohdat nähtiin kaukomailla, mutta meitä ei rohkaistu näkemään niitä Neuvostoliitossa, Virossa tai lähialueilla.
Antti Blåfield, Totuuden pääkirjoituspenaali, Kaarlen 1970-luvulla kouluttama
Tänään
Totuuden Jyri Räikkä on omistanut koko kulttuuriosaston etusivun
KGB:n Puolueen penaalikoulun eläköityvälle suurmiehelle,
Kaarle Tapani Jorma Johannes Magnus Bertel Nordenstrengille:
Liberaalista sukeutui vasemmistolainen ([
2], [
3]) [ilmaiseksi
täältä]. Jyrillä on Kaarlen opit erinomaisesti hallussa, eikä lähikriittisyydestä ole häiväystäkään.
Eläkkeelle jäävä professori Kaarle Nordenstreng pitää syytöksiä Neuvostoliiton mielistelystä "säälittävänä puppuna".
Halleluja!
Arvo Tuominen, Tarvitaanko Suomessa vallankumousta? (luku 6. Kenen asialla oletYleisradio?):
VastaaPoistaIlmeisesti ohjelmat syntyvät sillä tavalla mikä miellyttää kutakin toimittajaa, mistä mukavimmin ja helpoimmin saa itseään mutta ei kuuntelijaa ja katselijaa miellyttävää ohjelmaa.
[...]
Olen usein ihmetellyt miksi suomalainen lehdistö aniharvoin puuttuu Yleisradion omalaatuisiin ohjelmiin ja komentoon. Lehdessä kuin lehdessä esiintyy kyllä pientä murinaa ja yleisönosastoissa paheksumislausuntoja, kyselyjä ja ihmettelyjä. Tämä osoittaa että kansa ei ole tyytyväinen. Mutta vakavaa perustavaa laatua olevaa keskustelua Yleisradion nykyisestä tilasta ja siitä, mihin nykyinen meno loppujen lopuksi johtaa, ei ole meikäläisessä lehdistössä käyty. Jatkuvaa radio- ja televisio-ohjelmien arvostelua ei harjoiteta edes suurimmissa päivälehdissämme. Ruotsin suurimmissa päivälehdissä kirjoitetaan jatkuvasti radio- ja tv-ohjelmien selostuksia ja arvosteluja. Samantapainen menetelmä on vallalla useissa muissakin länsimaissa. Tällä kaikella tahdotaan korostaa näiden mahtavien joukkotiedotusvälineiden vaikutusta ja merkitystä. Niiden toimintaa valvotaan lehdistöllä, toisin sanoen muilla tiedotusvälineillä. Suomalaisen lehdistön toimitukset luultavasti arvelevat että kun meikäläisen radion ja tv:n toimintaan ei kukaan voi mitenkään vaikuttaa, niin kulkekoon se sitten omaa kulkuaan. Eiköpähän sitä loppujen lopuksi jää pää vetäjän käteen. Ajatus- ja suhtautumistapa se on tuokin, mutta varsin vaarallinen.
9.4.1974 julkaistussa artikkelissaan Ovatko radiotoimittajat kaikkivaltiaita K.A. Fagerholm sanoi:
"Näen lehdestä, että Radio- ja tv-toimittajien liitto tuomitsee kantaaottavassa lausunnossaan väkivaltaan perustuvat ajanvieteohjelmat. Vaaditaan, että ohjelmaneuvoston on ryhdyttävä toimiin.
Eikö meidän katsojien pitäisi tuomita se pöty, jota toimittajat itse niin usein meille tarjoavat. Ohjelmaneuvoston pitäisi ehdottomasti puuttua asiaan.
On merkillistä, kuinka holhousmentaliteetti kukoistaa tässä maassa. Toimittajat määräävät, mitä me saamme kuunnella ja katsella. Meidän mielipidettämme ei kukaan kysy.
[...]
Holhousmentaliteetti rehottaa. Ja tämä sävyisä kansa tyytyy kaikkeen.
[...]
On vain suljettava vastaanotin, jos ei ole kiinnostunut.
[...]
Me emme halua holhoajia."
Radio- ja tv-toimittajien liittokin (RTTL) tuli mukaan leikkiin:
"Tutkimus, jonka RTTL o tehnyt lääketieteen asiantuntijoiden avulla, antaa sitä vastoin seuraavan vastauksen: Korkea verenpaine ja sydänvika ovat yleisiä toimittajien keskuudessa siitä huolimatta, että keski-ikä on 35-vuoden paikkeilla. Samoin ovat neuroottiset vatsavaivat, jotka ovat suoraan yhteydessä lisääntyneeseen työpaineeseen, tavallisia."
Jutta Zilliacus kommentoi 11.4.1974:
"Röyhkeys ja holhousmentaliteetti on tulosta nuorison poliittisesta heräämisestä 60-luvulla. Suvaitsemattomuus ja aggressiivisuus [leimaa Yleisradiota] vain sen tähden, että kovan linjan marxistit, usein herrasluokka taustanaan, ovat hallinneet yhteiskunnallisia toimituksia. Tämä selittänee suvaitsemattomuuden piirteet heidän työtavoissaan.
Suomen kansa on liian kilttiä. Tämä koskee varsinkin porvarillista tahoa. Ei ole mikään ihme, että nuori, rutinoitu toimittajajoukko pian ajaa meidät nolouden pimeään nurkkaan.
Pitää muistaa, että Yleisradio on monopoli. Yleisradion nuoret äänitorvet, toimittajat, unohtavat, että he eivät ole valtion demokraattisesti valittuja puhemiehiä. Näin voimakkaassa valtiomahdissa vaaditaan suurempaa kuluttajamielisyyttä."Samaa tekstiä jatkuu sivutolkulla. Lopetetaan tähän:
On täysin perusteltua kysyä, kenen asialla olet Yleisradio? Oletko Suomen kansan asialla vai vieraan vallan asiamies? Toimitko demokratian pohjalle rakentuvan suomalaisen yhteiskunnan puolustamiseksi, sen edelleen rakentamiseksi vaiko sen heikentämiseksi ja tuhoamiseksi?
Virheässä hirttolangassa penaali Noora Jussila haastattelee tiedetoimittaja Pasi Toiviaista. Jos itse kirjoitus onkin pimeä, niin kommentit ovat hersyviä:
VastaaPoistaPäästöjen rajoittaminen edistää sananvapauttaKriisi/sotatilassa täälläkin on ehkä jälleen kerran vähän toiset säännöt siitä mitä saa julkisesti laukoa ja mitä ei, kumma jos ei olisi.
Jos lämpenee edes 2C niin luulempa vaan että poikkeuslait ja sensuuri ovat täälläkin taas voimassa. Sitten toimitaan Suomessakin viime sotien tyyliin niinkuin "Pohjois-Koreassa" eikä viisastella lämpenemisen syistä.
Iltalehti kuuluu maltillisiin Puolueen äänenkannattajiin. Siksi sen ilmastointoilu yllättää hieman.
VastaaPoistaAri Vatasen kohupuheet ovat herättäneet huomiota ja tuomitsijoiden kuoro on jo ehtinyt ääneen.
Katsokaa seuraavasta uutisesta, ketä haastatellaan asiantuntijana:
Iltalehti
Vatanen oli jossakin välissä 6. kokoomuksen sisäisellä listalla, mielenkiintoista katsoa, että miten julkisuuspyöritys on miehen sijalukuun vaikuttanut.
VastaaPoistaViimeisimmät mielipidemittaukset näyttäisivät kertovan jopa mahdollisuudesta viiteen paikkaan.
Mitä tulee Pöntiseen, niin joutaa vahvistamaan perussuomalaisia seuraaviin vaaleihin, eli nyt kannattaa olla sieltä päin yhteydessä mieheen!