Olimme leikki-Strömsössä tehneet parhaamme: ostaneet luomuvihanneksia ja hirvittäviä määriä kaljaa ja rahdanneet ne mökkiin metsän keskelle. Ystäväni ompeli kahvipaketeista kylmälaukkua ja toinen analysoi kuistilla, että illassamme toteutui itseohjautuvan ruohonjuuritason anarkismin perusperiaate. En päässyt tivaamaan häneltä lempiaiheestani, anarkismin ja kapitalismin eroista (mikä niitä muka erottaa?), sillä keskelle idylliä iskeytyi pääministerin käsky.Valitettavasti tuo tarina lienee tosi.
"Vanhanen käskee kansalaisia kuluttamaan", joku luki puhelimestaan.
Kuluttamaan? Siis jotain tiettyä asiaa, jota pian tarvitaan?
"Ei kun kuluttamaan vaan."
Hetkeen ei oikein voinut tehdä muuta kuin hörpätä kaljaa ja miettiä, että mitähän Pentti Linkola ajattelee juuri nyt.
[HT: Vasarahammer]
[Lisäys: Unohtui visualisointi:
Äänimaailma löytyy täältä.]
Tämä penaali näyttää toimivan pääosin vaistonvaraisella tasolla, anarkismi on eufenismi väkivaltafantasialle ja -vietille, vaikka valvemieli onkin indoktrinoitunut vahvasti enemmän suunnitelmalliseen turvallisuushakuiseen suuntaan, mitä osoittaa leimallisesti ortodoksinen vitsinkerronta.
VastaaPoistaVitsinkerronnan tarkoitus ei ole mitata haavelmassa huumorintajua, vaan se on peitelty uhkaus, naurat ja kuulut samanmielisten (taka)joukkoon. Aamulla toisinnaurajille näytetään, jos ei kiväärillä, niin ainakin pikkusieluisen ihmisen kaunaisella kolumnilla. Jos siis pääkipu vain antaa myöden.
Ilmeisesti Niinistön avioliitto korpeaa prinsessaunelmista kärsivää tyttöä alitajuisesti enemmän kuin valvemieli sallii?
Tietämystä tai tyylitajua päihdefantasiassa ei ole havaittavissa, mitä osoittaa leimallisimmin tarinan absurdi tyttömäinen teekutsu-asetelma vailla sen syvempiä konteksteja. Ehkä tarinan "tyhjyys" saattaisi antaa pahimmillaan viitteitä jostakin sellaisesta, johon olisi syytä saada ammattilaisen mielipide? (Vrt. unihäiriöt)
Ulkopuolisen asetelmasta kysymyksessä on kärsimysnäytelmä, siis esi- ja jälkimodernistisen komissaarianarkonoitakollektiivin Oberrammergau, kärsimystä on ennen kaikkea ajatus siitä, että vinksallaan olevasta huomionkipeydestä pitää maksaa omalla ja meidän kaikkien tekemällä työllä Erkolle.