Puolueen tiedotustoimiston yleensä asiallisimmasta päästä oleva propagandisti Leo Pugin jatkaa blogien väärinymmärrystä artikkelissaan Ketä kiinnostaa, jos ryhdyn blogi-kirjoittajaksi? Vastaus on lyhyesti, ei todennäköisesti ketään, mutta jos jotain kiinnostaa ja Leo jaksaa kirjoitella, niin miksi ei?
Pikkupojankin mielestä suurin osa blogeista tuntuu mielenkiinnottomilta, eikä pikkupoika voi käsittää miksi joku haluaisi lukea toisen virkkaamisesta tai sekavien tunteiden setvimisestä. Mutta jos joku haluaa sellasta kirjoittaa ja toinen lukea, niin miksei? Leo taitaa olla niitä besserwissereitä Puolueen lakeilijoita, jotka 80-luvulla tiesivät kapitalisteja paremmin ettei Suomen pienet markkinat riitä kolmannelle TV-kanavalle. Samat ihmiset avoimesti halveksivat niitä sivistymättömiä, jotka halusivat puoli yhdeksältä katsella jotain muuta kuin kahdelta kanavalta YLEnantoisaa propagandaa. Jokuhan olisi saattanut vaikka ohittaa tärkeän uutisen Neuvostoliiton uusista saavutuksista.
Oikeastaan Leon pelkona saattaa olla myös ammattijournalistien arvostuksen lasku (mikäli mahdollista), jos amatöörikansalaiset tehtailevat samanlaisia juttuja, niin hyvässä kuin pahassa, kuin ammattilaisetkin. Tämä on ihan aiheellinen pelko, esimerkiksi Totuuden viikkoliitteen esimies on osoittanut kahden kuukauden kirjoittelulla pystyvänsä aivan keskivertoblogaajan ajattelutasoon. Pikkupoika suosittaakin blogin nimen muuttamista vähemmän harhaanjohtavaksi, esimerkiksi Miltä minusta tuntui tänään voisi olla hyvä.
Vai onko sittenkin kyse siitä että Leo pelkää ihmisten lopullista irtautumista Puolueen talutushihnasta? Jokuhan saattaisi täällä blogisfäärissä kertoa asioita joita Puolue ei ikinä päästäisi Pravdaan.
Leolle ja muille kontrollifriikeille pikkupojalla on vain yksi viesti: turha rypistellä enää, paskat on jo housuissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Valitse itsellesi jokin nimimerkki, jotta keskustelujen seuraamisesta tulisi helpompaa. "Nimetön" ei ole nimi!