Petri Sajari on
haastatellut päivän
Totuuteen jotain harhaoppista
Mr. Nobodya.
Vuosi sitten rahoitusmarkkinoilla räjähti pommi, jonka ei pitänyt koskaan räjähtää. Yksi maailman arvostetuimmista investointipankeista, yhdysvaltalainen Lehman Brothers, vajosi konkurssiin.
---
Taloustieteilijät eivät ole vieläkään yksimielisiä siitä, miten kaikki tapahtui.
Tarkkaa syytä ei tiedä myöskään yhdysvaltalaisen huippuyliopisto MIT:n kansantaloustieteen professori Bengt Holmström. Hän arvioi, että talouskriisin todellisten syiden selvittämiseen menee vielä vuosia.
Syyllisten etsiminen ei Holmströmin mielestä auta selvittämään talouskriisin todellisia syitä.
"On erittäin vaarallista kiinnittää kriisin selvittämisessä huomiota vain pankinjohtajien kannustimiin. Se johtaa siihen, että emme löydä systeemikriisin todellista aiheuttajaa, mikä taas johtaa vääriin korjaustoimenpiteisiin ja uusiin kriiseihin."
Käsittämätöntä puhetta! Eikö se edes selaa Totuutta?!? Siellä sekä syyt että syylliset tiedettiin jo ennen kuin kriisi alkoi! Tässä muutama näyte Totuuden syvä
analyytikkojen huomioista vajaan vuoden ajalta:
Tänä syksynä julkinen valta ei ole voinut pitää näppejään erossa taloudesta, ennen kaikkea rahoitusmarkkinoista. Lystikkäimmät liberalismin kannattajat tosin väittävät markkinatalouden olevan hyvässä mallissa ja vain puhkovan omia paiseitaan. Tosiasia on se, että markkinatalous olisi kanveesissa, elleivät veronmaksajat olisi sitä pelastaneet.
Jyri Raivio, Totuus 11.12.2008
Hävetkää te ahneet markkinatalouden kätyrit, jotka aamuisin kaasutatte solmiot kaulassa hulppeista omakotitaloistanne tekemään päätöksia, joiden takia työmiehet eivät saa asua perheidensä kanssa, hävetkää liiketalousoppineet ja Chicagon yliopiston kapitalismigurut, jotka opetatte tulevat liikemiehet epäinhimillisiksi, hävetkää asuntoministeri ja muut päättäjät, koska ette saa pääkaupunkiin asuntoja, joissa tavallisilla ihmisillä olisi varaa asua, ja ja ja...
Tuija Pallaste, NJET 51-52/2008
Kun pankkimaailman vipuvillet ja hedgeheikit ovat ahneuksissaan tyrineet asuntovelkaisen suomalaisenkin epävarmuuteen, eikö mielipaha ole terve reaktio? Ja jos nämä rahoituksen neropatit uusine instrumentteineen pääsevät kuin koirat veräjästä, epäoikeudenmukaisuudesta aiheutuva kivistys lienee oikeutettu.
Reetta Meriläinen, Totuus 24.12.2008
Juhlat pilasi joukko ahneita finanssineroja, jotka ottivat huikeita riskejä lähinnä omien bonustensa maksimoimiseksi. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, samat älypäät ovat järjestämässä ja aikanaan taas pilaamassa seuraaviakin juhlia.
Jyri Raivio, Totuus 28.12.2008
Miljoonat ihmiset menettävät työnsä, kymmenet miljoonat suistuvat kurjuuteen. Nyt ei enää kärsitä normaalista suhdannevaihtelusta. Finanssikriisi on vipu, joka on muuttamassa taantuman lamaksi kaikkialla. Suurimpia finanssikriisin syitä olivat väärin suunnitellut ja järjettömän suuriksi mitoitetut kannustimet.
Jyri Raivio, Totuus 8.4.2008
Pankkiirit pääsivät isännän pukille ja suistivat "finanssi-innovaatioillaan" maailman surkeaan taantumaan.
Jyri Raivio, Totuus 29.8.2009
Mr. Nobody osoittaa vielä haastattelun lopuksi kuinka totaalisen kuutamolla vaeltelee.
Holmström pitää mahdollisena, että tulevaisuudessa kriisejä on rahoitusmarkkinoilla useammin. Niitä voidaan yrittää ehkäistä vain selvittämällä nykyisen kriisin syyt perusteellisesti.
Käynnissä oleva kriisi on kuin sairaus, josta tiedetään, miten tartunta leviää. Lääkettä taudinaiheuttajaa vastaan ei ole vielä löydetty.
Ei voi kuin toivoa, että Mr. Nobody ymmärtää edes tällä kertaa hakea vastauksia todellisilta Asiantuntijoilta. Nyt he ainakin ovat lähellä: heti siitä Mr. Nobodyn haastattelun vierestä löytyy
Jyri Raivion Tuplaespresso-kolumni.
Keskustelu pitäisikin palauttaa Lehmanista takaisin villakoiran ytimeen: jättimäisten finanssimöhkäleiden kokoa on rajoitettava ja niiden synnyttämät riskit on purettava.
Vaikka 9/15:sta on kulunut vuosi, tavoite ei ole juurikaan lähempänä. Kiire on, sillä uudet kriisit ovat jo muhimassa. Jollei rahoitusmarkkinoiden rakenteita muuteta, koko kurjuus toistuu varmasti.
Paratiisia odotellessa,
Lueskelin sattumoisen tänä aamuna Tauno Tiusasen uutta muistelmateosta Elämä rautaesiripun varjossa. Tiusanen kuvailee mehevästi valtiokapitalismin aiheuttamia yhteiskunnallisia ongelmia mm. näin:
VastaaPoistaKommunistisen itäblokin uudistushistoria on oikeastaan yhtä pitkä kuin kylmän sodan ajanjakso. Vaikka Jugoslavia oli toisen maailmansodan loppunäytöksessä merkitty kommunistimaaksi, se lähti taloudellisesti omille teilleen jo 1948 maansa natsimiehityksestä vapauttaneen marsalkka Josip Titon johdolla. Hän hylkäsi perinteisen neuvostomallin ja ryhtyi toteuttamaan omaleimaista anarko-syndikalismia [Akateeminen Karjalaseura AKS ja sen filosofi Yrjö Ruutu nimitti omaa yhteiskunnallista käsitystään "valtiolliseksi suomalaissosialismiksi". Yrjö Ruutu oli muuten Urho Kekkosen oppi-isä], joka perustui työyhteisöjen itsehallintoon. Neuvostoliitossa Tito ja hänen yhteiskuntamallinsa manattiin alimpaan helvettiin. Titoismia vastaan käyty taistelu oli pitkä ja raju.
Jo 1950-luvun alkuvuosina Unkarin Moskovan maanpaosta palannut stalinistijohtaja, Matias Rakosi joutui väistymään mielettömän talouspolitiikkansa ansiosta. Kriisi kulminoitui vuonna 1956 kansannousuun.
Samana vuonna Puolan kriisi johti henkilömuutoksiin. Kotiarestissa ollut Wladislav Gomulka nimitettiin puolueen johtoon. Hän salli talonpoikien lähdön kollektiivitiloilta. Yksityisille annettiin niukasti maata (7 ha). Heidän osto- ja myyntihintojaan säädeltiin valtion eduksi, eli rikastuminen tehtiin mahdottomaksi ja tehokkuus jäi alhaiseksi. Kuitenkin noin 3/4 maanviljelijöistä valitsi ei-kollektiivisen vaihtoehdon.
Itä-Saksassa työläisten protestit tukahdutettiin brutaalisti 1950-luvun alussa. Kymmenen vuotta myöhemmin luotiin ensimmäiset reformimallit, jotka eivät johtaneet mihinkään. Samoihin aikoihin akateemisella saralla alkoi kehittyä Tsekkoslovakian reformit. Tästä alkoi kehittyä "Prahan kevään" ajatusmalli.
Stalinistisen byrokratiamallin ehkä tärkein taso, eri aloja edustavat teollisuusministerit keskittyivät kukin oman alansa kehittämiseen. Ministeriöiden itsekkyys teki kansallisen työnjaon lähes mahdottomaksi, tai ainakin erittäin vaikeaksi. Tästä johtuen Hrustsev lähti lyhyen valmisteluvaiheen jälkeen toteuttamaan alueellista hallintomallia. Valtava maa jaettiin 104 "kansantalousneuvostoon". Tuotealakohtainen hallintomalli piti siis korvata aluekohtaisella mallilla.
Hyvin nopeasti kävi ilmi, että oli jouduttu ojasta allikkoon. Kukin kansantalousneuvosto rupesi ajamaan omia, aluekohtaisia etujaan. Koordinointi ei pelannut. Tällä reformillaan Nikita Hrustsov suututti nomenklatuuran merkittävän esikuntaupseeritahon. Tämä tärkeä linkki joutui ainakin osittain jättämään Moskovan, koko hovielämän keskuksen, ja muuttamaan provinssikaupunkeihin. Monella taholla on oletettu, että tämä uudistus aiheutti Hrustsovin erottamisen, joka tapahtui vuonna 1964. Puolueen keskuskomitea erotti pääsihteerin äänestyksessä, mikä oli ainutlaatuinen tapahtuma Neuvostoliiton historiassa.
Tuo esikuntaupseerien pakkomuutto provinsseihin on edelleen myös suomalaisessa virkakunnassa todellinen tabu. Lääkelaitoksen siirto nyt ajankohtaisena esimerkkinä.
Pitipä käydä kurkkaamassa mitä Wikipedofilia kirjoittaa Yrjö Ruudusta, eikä ollut turha käynti. Taas oppi jotain uutta:
VastaaPoistaRuutu toimi aktiivisesti yhteiskunnallisissa liikkeissä. Hän oli jääkäriliikkeen aktiivinen toimija, mutta joutui niin sanottuna kalterijääkärinä Špalernajan vankilaan Pietarissa. Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1918 monarkisteihin lukeutunut Ruutu toimi 1920-luvulla lähellä edistyspuolueen vasemmistosiipeä. Hänen keskeisimpänä ajatuksenaan oli sosialismin ja kansallisuusaatteen yhdistäminen ja hän vaikutti merkittävällä tavalla monen AKS:n jäsenen, muun muassa Urho Kekkosen, aatteelliseen kehitykseen.
Ruutu ei ollut tyytyväinen olemassa olleisiin puolueisiin ja perusti myöhemmin useita merkitykseltään vähäisiksi jääneitä järjestöjä. Vuonna 1932 perustettiin Suomen Kansallissosialistinen Liitto, jonka nimi vaihdettiin kuitenkin pian Suomalaissosialistiseksi puolueeksi kansallissosialistien otettua vallan Saksassa. Taantumuksellisena pitämästään Hitleristä Ruutu irtisanoutui jo ennen tämän valtaanpääsyä Saksassa eikä hän halunnut leimautua tämän kannattajaksi. Tutkijanroolinsa rinnalla poikkeuksellisen poliittisen aktiivisuutensa takia Ruutua nimitettiin muun muassa ”kymmenien yhdistysten mieheksi”.
Vuonna 1937 Suomalaissosialistinen Puolue lopetti Ruudun aloitteesta toimintansa ja suurin osa jäsenistä seurasi johtajaansa Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen. Jatkosodan aikana Ruutu osallistui keskeisesti rauhanopposition toimintaan. Kun Suomen Kansan Demokraattinen Liitto syksyllä 1944 perustettiin, Ruutu liittyi myöhemmin sen jäsenjärjestö Sosialistiseen Yhtenäisyyspuolueeseen, jonka merkittävimpiin poliitikkoihin hän lukeutui. Ruutu toimi Kouluhallituksen pääjohtajana 1945-1950. Hän osallistui muun muassa Suomen YYA-sopimuksen muotoilemiseen. Ruutu oli Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja vuodesta 1955 kuolemaansa 1956 saakka.
Ehtivä kaveri - jääkäriliikkeestä natsismin kautta kommunistiksi.
"Tuo esikuntaupseerien pakkomuutto provinsseihin on edelleen myös suomalaisessa virkakunnassa todellinen tabu. Lääkelaitoksen siirto nyt ajankohtaisena esimerkkinä."
VastaaPoistaVertailu ontuu. Ketään ei ole käsketty lähteä mihinkään. Jos ei huvita mennä niin voi etsiä Helsingistä muita töitä. Laitos voi palkata vaikka työttömiä.
Toisinpäin muuttoa ei yleensä ihmetellä ikinä eli sitä jos joku menee Helsinkin töihin. Eikä sitäkään ihmetellä jos yritys lakkauttaa ja siirtää toimintoja ja työpaikkoja. Sitä puhutaan aina työn perässä muuttamisesta.
Armeija taas on aina ja kaikkialla ollut semmoinen että upseerit muuttavat ylennysten ja työkomennusten mukana.
Valtion laitos voi toimia toisaalla Suomessa jos se on laitoksen toiminnalliset näkökohdat huomioiden mahdollista. Jos taas toiminnalliset näkökohdat eivät puolla niin tietenkään sitten ei.
Ongelma on siinä että moni laitos on alun perin perustettu Helsinkiin. Jos se olisi aluperin perustettu toisaalle, se on valmiiksi toisalla.
Helsingillä ei pidä olla mitään monopolia valtion laitoksiin, varsinkin kun tuollaisissa laitoksissa käsitellään koko maata koskevia asioita.
Vertailu ontuu. Ketään ei ole käsketty lähteä mihinkään.
VastaaPoistaKyse ei ollut nomenklatuuran kohdalla puhtaasti pakkomuutosta. Jos muutit pois, pysyit etuoikeutettuna mutta sivussa hovielämän nautinnoista. Jos et, tipuit tavalliseksi kuolevaiseksi, mikä kylläkin oli kuolemantuomioon verrattava rangaistus. Iso osa merkittävistä johtajista, kuten Gorbatsov, Jeltsin ja Putin, kutsuttiin Moskovan hoviin pois provinssista, mikä kuvaa erinomaisesti järjestelmän luonnetta ja toimintaa edelleen.
Kyse ei myöskään ollut sotilaista, vaikka Tiusanen itse käyttää termiä esikuntaupseerit. Nomenklatuuran hierarkinen johtamisjärjestelmä lienee tuon termin käytön syynä.
Ei valtionlaitoksia ole Helsinkiin alun pitäen perustettu. Sinnehän ne siirrettiin Turusta.
Valtion laitoksia ei ollut montaa kappaletta olemassa, sillon kun ne siirrettiin Turusta Helsinkiin. Sen jälkeen viimeiset 200 vuotta niitä on perustettu lisää. Niin se oli tsaari Aleksanteri I:n päähänpisto pistää pääkaupunki Helsinkiin koska Turku oli liian lähellä Ruotsia. Mikäli Helsinki ei olisi pääkaupunki, se olisi kaiketi Loviisan tapainen idyllinen pikkukaupunki. Ihan hyvin tsaari olisi voinut valita pääkaupungiksi vaikka Uudenmaan perinteisen keskuksen eli Porvoon jos sen pitää olla Suomelahdella tai vaikka laittaa sisämaan puolelle, ettei vihollinen pääse sinne. No joo tämä karkasi aiheesta...
VastaaPoistaAiheesta tuli mieleen esimerkki tuosta "kuolemanrangaistuksesta". Nikita Hruštšovilla oli ongelmia Vjatšeslav Molotovin kanssa koska hän edusti Stalinin aikaa joten Hruštšov ratkaisi asian sillä että Molotov nimitettiin suurlähettilääksi Mongoliaan 1957-1960. Ulan Bator on aika kaukana Moskovasta, ja se ei varmaan ollut mikään ykköstoive asemapaikaksi jos halusi suurlähettilääksi. Noin saatiin hänet pois silmistä, pois mielistä joten Ulan Batoriin vaan.
Off-topic, nimimerkikseni tuli "vieras" ihan vahingossa kun en älynnyt kirjoittaa toista nimeä.