"Oli se vaara, että tilanne ei olisi pysynyt hallinnassa. Ne olivat molemmat puhtaasti poliittisia tilaisuuksia eikä yliopisto halua olla sellaisen toiminnan areena", sanoo hallintojohtaja Timo Lahti.
Upeaa, että Tampereen yliopisto pidetään puhtaana
– Emme halua tänne poliittista toimintaa, puuskahtaa Tampereen yliopiston hallintojohtaja Timo Lahti Uudelle Suomelle.
Jo viikkoja sitten isänmaallishenkinen Pro Karelia -yhdistys ilmoitti pitävänsä yliopiston tiloissa illan, jonka aikana esitettäisiin Neuvostoliiton synkkää historiaa valottava, latvialainen Soviet Story. Tarkoitus oli myös ehdottaa uutta nimeä Tampereella toimivalle Lenin-museolle sekä keskustella sotasyyllisyyskysymyksestä.Katsokoot väärämieliset kiihotuspropagandansa vaikka tästä:
Soviet Story
Soviet Story 2
Soviet Story 3
Soviet Story 4
Soviet Story 5
Soviet Story 6
Soviet Story 7
Soviet Story 8
Soviet Story 9 - end
[Lisäys: Tamperelaiset voivat käydä katsomassa dokumentin alkuperäisenä esityspäivänä, paikka vain on muuttunut:
Tampereella paljon keskustelua herättänyt Soviet Story –dokumenttielokuva esitetään alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Tampereella maanantaina 20.04.2009 klo 18. Paikka on muuttunut, minkä pyydämme ottamaan huomioon:
SOVIET STORY, SOTASYYLLISYYS JA LENIN-MUSEO –ILTA
Maanantaina 20.04.2009 klo 18:00
Technopolis, Hervanta, Kartta
Hermiankatu 6 A, Tampere]
Neuvostoliiton sotahistoriaan liittyy myös paljon muutakin sellaista josta Suomessa ei juuri puhuta mutta sen sijaan esim. Saksassa ja Venäjän historioitsijoiden piirissä enemmän. Mm. kenraali Vlassovin Venäjän Vapautuksen Armeija oli huomattavasti merkittävämpi potentiaalinen uhka Stalinille kuin mitä virallinen totuus on halunnut ymmärtää.
VastaaPoista"For fifty years, Soviet publications about World War II ignored the fundamental fact that more than a million of our countrymen fought on the German side."
It says that these official publications slandered the Vlassov soldiers as "traitors" and hid the fact that
"[…] they too were patriots who passionately undertook the noble attempt to liberate our country from its inner enemy, which in their opinion was much more vicious and dangerous than the external opponent."
Esim. Solzenitsyn ja monet muut venäläisistä avarakatseisimmat pitävät Vlassovin miehiä todellisina venäläisinä patriootteina jotka halusivat sysätä Stalinin hirmuhallinnon ja rakentaa tulevan Venäjän kansallisuuspohjalta.
No voi sun pkle, taisin hukata kommenttini, joten nyt vain kaino pyyntö: Voitko Pikkupoika linkittää tämän päivän Sunnuntaisuomalaisessa sivulla 2 olleen Matti Viialaisen "Kutsuvieras"-kolumnin, jossa irvaillaan helsinkiläsisten poliitikkojen hingulle määrätä ilmastonmuutoksen nimissä kaikki suomalaiset betonilähiöihin. Viialainen vertaa ilmastonmuutosta uskonnolliseen hurmoshankkeeseen, jolle ei löydy vertaista kuin kommunismin satavuotisesta kokeilusta.
VastaaPoistaKT: En löytänyt muualta kuin Googlen cachesta, joten copy&pastataan sieltä talteen ennen kuin katoaa:
VastaaPoistaKeskittäjän keppihevonenMatti Viialainen
Tärkeimmät päätökset tehdään useimmiten pienimmällä keskustelulla. Valtakunnalliset alueiden käytön tavoitteet eivät ylittäneet juurikaan uutiskynnystä, kun ne muutama kuukausi sitten valtioneuvostossa hyväksyttiin.
Vatit, kuten päätöstä leikillisesti kutsutaan, ovat kuitenkin tärkeä asiakirja. Viimeksi sen sai kokea Jyväskylän kaupunki. Asuntoministeri Jan Vapaavuori hylkäsi seitsemän kauppakeskusmerkintää Keski-Suomen maakuntakaavasta, joista neljä oli Jyväskylän kaupungissa. Ympäristöministeriö vetosi punakynän käytössään siihen, että keskisuomalaiset uhkaavat valtakunnallisia alueiden käyttötavoitteita.
Maa- ja rakennuslain sekä vattien ansiosta helsinkiläinen ministeri pystyy päättämään muun Suomen kaavoista, koska maakuntakaavat pitää "alistaa" ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Maakuntavaltuustot eivät ole oikeasti isäntiä omissa taloissaan. Maakunnan kehittämisen edellytyksiin olennaisesti vaikuttava maakuntakaava onkin ympäristöministeriön virkamiesten ja yhden ministerin näpin alla.
Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ilmastomuutoksen torjumiseksi on se taikasana, johon ministeriö ratkaisunsa perustaa. Henkilöautoliikenne on pahasta. Ellei autoilua saada kokonaan kriminalisoitua, on sitä ainakin voimakkaasti rajoitettava. Tehokas keino siihen on, että ihmiset pakotetaan kaavoituksella asumaan kaupunkien keskustoihin ja asioimaan kaupassa vain pyörällä tai jalan.
Savolainen elämäntapa, jossa parhaimmillaan on lupa asua omakotitalossa järven rannalla ja käydä töissä sekä silloin tällöin kaupassakin henkilöautolla, on tällä menolla pian pannaan julistettu. Itse kunkin on viisainta alkaa tuntea syyllisyyttä sen johdosta, että elää "valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden" vastaisesti. Synnintunto puhdistaa ja auttaa pian tekemään parannuksen.
Jotta olisit hyveiden ja paheiden ministeriön tarkoittama kunnon kansalainen, muuta mahdollisimman korkeaan betonitaloon rautatieaseman viereen, myy autosi ja liiku mahdollisimman vähän. Asioi vain lähikaupoissa. Jos aivan pakottavasta syystä matkustat kauemmas, tee se ehdottomasti junalla tai vain hätätapauksessa bussilla.
Luovu äkkiä myös kesämökistäsi, koska se ei ole joukkoliikenneyhteyksien varrella. Oikeastihan kaikki rannat pitäisi rauhoittaa. Jos asuntosi ikkunasta näkyy vettä, vedä verhot eteen, ettet liiaksi rakastu näköalaan. Et voi nauttia siitä kovinkaan kauan, sillä ilmastomuutos vaatii uhrauksia meiltä kaikilta.
Meillä ei metropolejaKen on käynyt Hongkongissa, Shanghaissa tai New Yorkin Manhattanilla, ymmärtää millaista tiivis kaupunkielämä oikein on.
Ruuhka-Suomesta puhuminen täytyy sen jälkeen pitkään Helsingissäkin asuneena laittaa huumorin tai isottelun piikkiin. Oikeasti Suomessa ei ole, eikä näillä väkimäärillä tule olemaankaan, mitään maailman metropoleihin verrattavaa. Se juuri onkin yksi hyvä syy asua Suomessa.
Keskittäminen, tiivistäminen ja kaiken yhteen sullominen ei viiden miljoonan ihmisen maassakaan ole tietenkään mahdotonta, jos siihen keksitään oikein hyvä syy.
Ilmastomuutos on hyvää vauhtia muuttumassa joka paikan keppihevoseksi, jolla perustellaan miten hullunkurisia asioita tahansa.
Vihreät idealistit ja kovat keskittäjät ovat jo löytäneet toisensa. Vaikka motiivit poikkeavat, molemmat päätyvät käytännön ratkaisuissa samaan lopputulokseen.
Ilmastomuutoksen varjolla väestö ja yritykset on pakattava etelä- ja länsirannikolle, erityisesti Helsingin niemelle. Itä- ja Pohjois-Suomen olisi syytä itsekin ymmärtää muuttua lähinnä suojelu- ja virkistysalueeksi, hyödyllisimmillään toki vielä joksikin aikaa työvoima- ja raaka-ainereservaatiksi.
Kullakin ajalla on omat suuret tarinansa, uskomusjärjestelmänsä ja lyhytaikaisemmat muoti-ilmiönsä. Kristinuskon pelastussanoma ja kirkko ovat kestäneet jo pari tuhatta vuotta. Sosialismin nousu ja tuho kesti noin vuosisadan.
Vihreää keskittämistäNähtäväksi jää kuinka pitkään tämä nykyinen kaiken kattava maailmanselitys, ilmastonmuutos ja sen vaatima syntien tunnustus, parannus ja maanpäällisen uuden ihanneyhteiskunnan pystyttäminen kestää.
On hyvä, että ympäristöministeriö ja Jan Vapaavuori antavat kasvot ja konkretiaa sille, mikä valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden varsinainen pihvi on. Vihreään kaapuun puettua kovaa ja keskittävää aluepolitiikkaa, jossa kärsijänä on suurin osa Suomea ja suomalaisia.
Kaupungit sinänsä tai Helsinki eivät tietenkään ole mikään ongelma. Antaa niiden kasvaa ja kehittyä. Kaikkien suomalaisten kannattaa iloita, jos pääkaupunkimme pärjää esimerkiksi Tukholmaa ja Tallinnaa paremmin.
Mutta sitä ei voi hyväksyä, että valtiovalta nimenomaan kieltää ja vie elinkeinotoiminnan edellytyksiä muualla Suomessa. Pikemminkin odottaisi, että se yhdessä kuntien kanssa loisi mahdollisuuksia yrittäjille yrittää, ja kansalaisille työllistyä ja tehdä töitä.
Mutta ehkä olen ymmärtänyt väärin. Uuden ihanneyhteiskunnan pystyttäminenhän vaatii aina uhrinsa. Itse asiassa Jyväskylässä, Pieksämäellä ja koko Etelä-Savossa pitää ymmärtää, että teemme suuren palveluksen suurelle asialle, kun alamme elää kiltisti vain valtioneuvoston vahvistamien ja ympäristöministeriön yksin tulkitsemien valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden mukaisesti.
Kirjoittaja on Etelä-Savon maakuntajohtaja.
Lumedemokratiassa oli jonkin verran juttua suomalaisesta aluepolitiikasta, ja tällä hetkellä se kyllä menee niin päin, että isot kaupungit maksavat ihan älyttömästi rahaa maakuntiin. Kaupungistumisesta olisi varmasti hyötyä Suomelle, joskin onhan se vähän arveluttavaa pyrkiä toteuttamaan sitä ilmastonmuutoksen nimissä. Mutta ilmeisesti konsensusdemokratia ei anna muitakaan vaihtoehtoja.
VastaaPoistaLenin-museon johtaja Aimo Minkkinen elättelee uutisen mukaan yhä myyttiä hyvästä Leninistä ja pahasta Stalinista. Linkkiä en jaksa kaivaa, mutta Minkkinen muistaakseni totesi jotain, että Lenin ei ehtinyt estää Stalinin nousua valtaan.
VastaaPoista